tiistai 2. kesäkuuta 2009

2001


Vuonna 2001 kokoonnuimme Kuopion kaupunginteatterin edessä. In 2001, met in the city of Kuopio in front of the theater. Guest was a poet Juhani Tikkanen from the city of Turku.

Juhani Tikkanen
ALEKSANDR SERGEJEVITS PUSHKIN JA MATELI KUIVALATAR
(6.6.2001)

Mateli Kuivalatar oli 28 v. kun A. S. Pushkin syntyi Moskovassa 26.5.1799. (6.6.1799) Vuonna 1811 Pushkin menee Tsarskoje Selon lyseoon. Lyseossa Pushkinia kiinnostaa runous. Hän päättää Lyseolaiskautensa vuonna 1817 ja hän aloittaa virkauran ulkoasiain kollegiossa. Pushkin oli jo aloittanut runoilijan uransa. Lähimmillään Pushkin oli siis Matelia Pietarissa, noin 350 km etelään Koitereelta.
Mateli ja Pushkin eivät koskaan tavanneet toisiaan, vaikka heidän runoutensa muuten olivat synkronissa. Pushkin oli kiinnostunut yhteiskunnallisista seikoista; Venäjällä aina erityisen vaarallinen harrastus. Matelia kiinnosti elämä sinällään, hän hallitsi parantamisen saloja ja niihin loitsuja. Mateli lähes yksin joko laadiskeli, tahi muisti Kantelettareeseen sittemmin valitut runot.
Matelin runojalat iskevät samalla tavoin luontevan elävästi Suomen kielen ytimeen, mitä A. S. Pushkin naapurissa, sen vajaa 400 kilometriä etelään, runoili venäjäksi.
Pushkin aloitti Venäjän kirjallisuuden? Siiskö vasta 1800 - luvun alussako syntyi Venäjälle kirjallisuus?
Kun Pushkin vasta opetteli kirjoittamaan, keitteli Mateli lisätienestiä saadakseen viinaa Koitereen syrjäisellä pohjoisrannalla. Purosta kutsutaan vieläkin Matelinpuroksi. Sanotaan myös, että Matelinpurolla kasvaisi joitakin Matelin aikoinaan tarvitsemia lääkeyrttejä.
Kun Pushkin kuoli, oli Mateli melkein 65 vuotias. Matelin kuollessa oli Pushkin ollut kuolleena jo melkein 10 vuotta.
Pushkin oli etuoikeutettu tsaarin lyseon kasvatti. Suomessa Suomen kirjallisuuden esi-isäksi kohotettu, kuoputettu, A. Stenvall syntyi otolliseen maailmaan: sekä Pushkin että Mateli elivät vielä molemmat!
Helppo siinä olikin synnyttää, aloittaa suomalainen kirjallisuus.
Palkkiokseen Venäjän kirjallisuuden 'aloittamisesta' tsaari katsoi vallalleen edulliseksi karkottaa A. S. Puskinin pois piiloon. Aleksanteri I aikoi ensin muiluttaa Pushkinin joko Siperiaan tai Solovetskin luostariin, mutta suostui kuitenkin lieventämään 'pakko-loma-kohteen' Jekaterinoslaviin. Siellä Pushkin sairastui kuumeeseen. Kenraali Rajevskin perhe löysi hänet sieltä ja sai luvan ottaa Pushkinin mukaansa Krimille. Dekabristien liikkeen Eteläinen liitto kokoontui siellä ja Pushkin osallistui niihin ulkopuolisena. Liikkeen jäsenet eivät halunneet, että Pushkin sotkisi runoilijankaapunsa Joulukuun liikkeen riskeihin, eivätkä ilmeisesti täysin luottaneet tulisen ja leimahtelevan Pushkinin salassapitotaitoihinkaan, ja sitäpaitsi karkotettuna isänmaalleen vaarallista Pushkinia myös tarkkailtiin. Pushkin oli siis aktiiviliikkeellekin vaarallista seuraa?

JOULUKUUN LIIKE

Pushkinin onneksi, sillä Pushkinin ollessa 'opintovapaalla', oli Pietarissa suuret Joulukuun liikkeen hirttäjäiset, joihin monet Pushkinin tutut oli kutsuttu. Tovereita, joiden läsnäolo oli ja on Venäjällä tärkeätä. Elämän suuria perustarpeita ovat lähellä olevat Ystävät. Ilman tuttujaan ja läheisiä venäläinen riutuu ja vaipuu tylsyyden tilaan. '- Nitsivoo...'
Aleksanteri I kuoli 1825, ja siitä innostuneena Pushkin yritti lähteä silloisesta kotiarestipaikastaan maatilaltaan. Hän pukeutui valepukuun, mutta joulukuinen matka tyssäsi ylivoimaisiin estoihin: Ensin jänis juoksi tien yli; hyvin huono enne! Sitten tuli vastaan pappi. Hyvin huono merkki. Lopuksi vielä vanha talonpoikaiseukko tupsahtaa vastaan. Pushkin pelästyy ja palaa takaisin. Seuraavana päivänä (14.12.1825) olisi Pietarissa Senaatin aukiolla ollut Joulukuun liikkeen happening...
Aleksanteri I:n jälkeen tsaariksi siirtyy Nikolai, joka kutsuu Pushkinin Moskovaan. Nikolai ryhtyy Pushkinin henkilökohtaiseksi sensoriksi. Myöhemmät pahat juorukellot vihjaavat myös Nikolain ja Pushkinin vaimon välisiä salaisia vispiläkauppoja. Tarinat antavat myös kertoa, että ei Pushkinkaan naisten joukossa ihan toimettomana ajelehtinut.
Pushkin kuoli muutama vuosi A. Kiven syntymän jälkeen. Pushkin oli noussut maineeseensa, jota ennenaikainen, muodinmukainen väkivaltainen kuolema kenties vain kohotti.
Maineen mukana kaikkien päihin nouseva sokeutta ja pöyhkeyttä aiheuttava neste ilmeisesti loiskuilee ja on aina noussut ajoittain monenkin päähän. Pushkin ainakin tiesi arvonsa, kuten häntä ennen myös Horatius, jonka runoa Pushkinkin itselleen sopivaksi mukaili:
'Kokonaan en kuole', kirjoitti Pushkin. ja että 'polku hänen haudalleen ei ehdi kasvamaan ruohoa'. (Runossa Exegi monumentum - Muistomerkki .)
Pushkinin kotimuseossa Mojkan kanavan rannalla käy kova vilinä, kuin myös kaksintaistelupaikalla, Pietarissa Mustalla joelle Komendantin huvilalla.
Kuopiossa Pushkinin nenän edessä toivotaan löydettävän pommeja. Ajatellaan, että Pushkinilla ei olisi niihin mitään osuutta. Eikö?

PUSHKIN JA MAAILMANSOTA

(Oik. Reijo Holopainen)

Kuopio kuului Pushkinin runoilun elinaikana Venäjään. A. Kivi oli tavallaan Venäjän kansalainen koko elämänsä.
Silti Suomessa puhuttiin paljon ruotsia, entisen pitkä-aikaisen sortajamme pakkokieltä. Sadan vuoden Venäjän kausi ei riittänyt poistamaan vanhan sortajan kielisortoa.
Koko 1930-luvun kunnon suomalaiset kulkivat itätuulien vallitessa puiset pyykkipojat nenissään. Ja sitten oltiin haavi apposen auki, kun idästä taas lähestyi 'katala vainooja' rajan yli, jota urhea piskuinen Suur-Suomi vartioi, railon reunalla seisten, itää tähyten, auringon nousua vahtien. Raja railona aukeaa, Edessä Aasia, itä, vartioin vartija sitä...
Siinä kahinassa kävi kuten kävi, pommeja poksahteli ja putoili Kuopionkin lampiin. Parempi kuitenkin lampiin kuin Partasen ahvenkukko-uuniin!
Suomessa kirjallisuudentutkimus keskittyy lähinnä teksteihin, eikä kirjoittajan persoonaan. Henkilöpalvonnassa ei toki olekaan puolustelemista. Kaikki kirjoitettu teksti on myös kirjoittajansa näköistä.
Kirjoittiko Pushkin kirjallisuutta kansakunnan kansalaisena, vai yksilönä, omana itsenään?
Että kirjallisuus ei muka synny kirjoittajassa, vaan kirjoittajan ulkopuolella.
Että runoilijalle ei olisi myönnetty vuorosanoja kirjoittamiinsa runoihin, vaan että runous on kulloisenkin kansakunnan henkistä monopolismia: runot ikäänkuin adaptoidaan kirjoittajaltaan turvaan, hallitsijoiden piirongin laatikoihin; parhaat runot ylimpään laatikkoon kansakunnalle, ja epäterveet alimpaan. Viattomat, tiedon puusta tietoa ja ohjeita yltämättömät lapset avaavat ensin alimmat laatikot. Kenties vain käyttääkseen alinta laatikkoa astinlautana seuraavalle. Kaikki joilla on ollut kiipeilyikäisiä lapsia, tietävät kokemuksesta, että jos lukeva lapsi ylipäätään kapuaa piirongin ylemmille laatikoille, niin on suuri vaara, että koko piironki kaatuu, ja lukeva lapsi sen mukana.
Huolella direktiivien mukaiseen lukemispiironkiin kanonisoituihin runoihin kaatumisen jälkeen tuskin enää muisteta palata, vaan koko piironki-infrastruktuuri muistetaan vain siksi, että se on hutakka kaatumaan. Ja siitä syystä kansakunnan muistipankkiin säilöttyy kuva runouden vaarallisuudesta.

PUSHKIN JA KAAPPI?

(Oik. Esko Laitinen)

Venäjän runopiirongin ylin, vaiko ensimmäinen laatikko? Aleksandr Sergejevits Pushkinin geenipankki on säilöttynä Liiton arkkiin?
Suomessa A. Kivi sai toki eläessään paljonkin tukea ja kunniaa, vaikka yksi pölvästi, A. Ahlqvist hänet sitten runttasikin polkien mustimpaan hatelikkoon. A. Kivi vielä uskoi tuota tyhjäpää pelleä, Ahlqvistia.
Minulle on epäselvää, että lahottiko A. Kiven pään ja terveyden enemmän kuitenkin perinteinen huono suomalainen viinapää.

KAKSINTAISTELUT JA PUSHKININ KOHTALO

Osumisen teema:

Totinen tosi oli toisin.
Totuus on aina
totinen. Toisen kannalta.
Ei siitä ole koskaan pidetty.
Ei ennen,
varsinkaan jälkeen.
Päinvastoin. Pimeässä
harmaakin on musta
ja valkeassa musta näkyy;
ampujan hattu, kuin puun latva
taivasta vasten. Oikea asia ei erotu.
Ei osaa.
Luoti, osuu.


(Runo "Oikea asia ei erotu" kokoelmasta Kolmen Hevosen vaunut)
Kaksintaistelut olivat kiellettyjä. Kehittelin teoriaa, että olisi ollut tapana taistella siten, että kunniat pelastuivat molemmilta; tähdättiin dramaattisesti sinnepäin, mutta ammuttiin sitten ohi. Pahaa kuitenkin pelkään, että tämä sinällään oiva teoria ei ole totta. Puskinhan kuoli D' Antesin ampumaan luotiin, ja se luoti osui vatsaan. Tsaari lähetti oman hovipuukottajansa Pushkinia hoitamaan. Jälkeenpäin on arveltu että sinällään kenties hyvässä tarkoituksessa tehdyt lääkintätoimet pikemminkin varmistivat Pushkinin menehtymisen, että ilman 'sorkkimista' hän olisi saattanut jopa jäädä elää kituuttamaankin. Helppoa jälkipuhetta. Pushkin kuoli, fyysisesti, mutta jäi muuten kummittelemaan. On myös todettu Pushkinin olleen aktiivisen osapuolen kaksintaistelun haasteen heittämisessä. Eli sai mitä tilasi?
Stalin ei uskaltanut 'koskea' Pushkiniin, koska Venäjän kansa suuttuu hirveästi, jos joku yrittääkin mollata heidän ikiomaa ja pyhää A. S.säänsä.

KUOPION VALKEISLAMPI?

Etteikö Valkeislammen pohjalla lymyilevät pommit vain olisi Stalinin kosto A. S. Pushkinille? Mahtoiko pommeissa lukea, että terveisiä A. S.:n tulevalle patsaspaikalle, Pihkovasta, syleilevin terveisin J. S. Taru on usein totuutta valjumpaa. Valkeampaa. Valkeislammellakin?

Aleksandr Sergejevits Pushkin oli ihan yliveto tyyppi, jonka synttäreitä kannattaa aina viettää.

Hyvää syntymäpäivää, A. S.!

Lisäystä ja aineistoa:

Mateli Kuivalatar (Magdalena Kuivalainen) s. 8.5.1771, k.29.12.1846 syöpään. (ja vasta 11 vuotta myöhemmin Suomessa kävi Suuri Nälkä.) Matelilta on yli 90 runoa Kantelettaressa. Mateli muutti 1797 Matelin kotitaloon Huhuksen Siitariin, jossa asuivat vuoteen 1820. Sieltä Mateli muutti Huhukseen.

Vilu mulle virttä virkkoi,
sae saatteli runoja.
---
Oli mua kuuset kuulemassa
hongan oksat oppimassa.

(Mateli)

Pushkin kuoli tammikuun 29. pvä (toisen ajanlaskun mukaan 10.helmikuuta) 1837. Hän oli siis 38 vuotias. Pushkinin ruumis kiidätettiin kansalta salaa yösydännä kolmella hevosella kiidätettynä Pskovin lääniin, Svajatogorskin luostarin hautausmaalle. Ja Mateli 65 vuotias.

Mies runon, vanki kunniansa
Siis sortui juoruun ilkeään,
Hän kaatui kuula rinnassansa
Ja koston kaihoin painoi pään!

...
Te ette saastaisella verellänne pestä
Pois runoilijan verta voi!


Noin kirjoitti Lermontov runossa "Runoilijan kuolemalle." Ja tämän runon Valtakunta palkitsee Lermontovin pakollisella lomareisulla Kaukaasiaan...
Lönnrot eli 1802 - 1884. Kalevala ilmestyi 1933 ja Kanteletar 1840, siis vielä Matelin eläessä.
Kuinka paljon Mateli sai SKS.ltä tekijänoikeuskorvauksia?
Ilomantsiin ollaan puuhaamassa matelin Loitsu ja Rohto - päiviä, joita vietettäisiin Matelin syntymäpäivinä 8. toukokuuta Matelinpurolla Koitereella.

Kaisla ei kuole;
se vain vaihtaa asua,
talvea varten.


JUHANI TIKKANEN

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti