maanantai 28. toukokuuta 2012

Runopiknikillä luettiin kolme tuntia Pushkinin runoelmaa Ruslan ja Ljudmila

A-P Kivinen, Lealiisa Kivikari, Olavi Rytkösen selkä, Sari Hakala ja Luuppa.
Marjo Heiskanen ja Irmeli Erätuli.
Pietarin protestikävelyllä mielenosoittajat lausuivat Aleksandr Pushkinin runoelmaa Ruslan ja Ljudmila. Mutta miksi juuri tätä romanttista Pushkinin läpimurtoteosta?

Raimo Turjanheimon lukuvuoro.
Tätä yritettiin selvittää tämänvuotisilla Pushkinin syntymäpäivillä lukemalla teos kokonaisuudessaan ääneen. Urakka alkoi vähän kello 11:00 jälkeen ja loppui tasan kello 13:57, kun läänintaitelija Marjo Heiskanen lausui kuudennen laulun loppusanat:

Ulrich Sturm lukee, edessä Leena Jauhiainen.
Pois huolet haihtuu, hälvenee,
kun korkeassa salissaan
Vladimir juhlii perheineen
tekoja aikain menneitten
ja päivän kauas kadonneitten.

Runoilija A-P Kivinen Jyväskylästä.

Sari Hakala ja Hesarin Pietarin-juttu 21.5.12.
(Aleksandr Pushkin: Kertovia runoelmia, suom. Aarno Saleva, Artipictura 1999, 19-103)

Jukka Kervinen lukee, Luuppa läähättää.
Lukujen aikana syntyi erilaisia teorioita siitä, miksi runoelmaa lausuttiin Nevski prospektilla ja Pietarin Pushkin-patsaalla sunnuntaina 20.5.2012. Teoksessa on ilmiselvää vallan ja valtaa pitäneiden runoilijoiden pilkkaa, mutta niin on muissakin Pushkinin runoissa.

Ehkä protestikävelyllä olisi voitu lausua mitä tahansa Pushkinin tekstiä? Kun mielenosoittajat marssivat Pushkinin säkeitten suojeluksessa, miliisin oli hankala hyökätä kansalliskirjailijan kunnioittajien kimppuun.


Jukka-Pekka Matero harjoittelee.





Valkeisenlampi 27.5.2012.
Sunnuntainen runopiknik Pushkinin patsaalla päätti kolmepäiväisen lavarunofestivaalin Kuopiossa.

Ja tämän runoelman Jukka Kervinen kirjoitti Puhskinin syntymäpäivillä esitettäväksi. (Oikeana syntymäpäivänä, keskiviikkona 6.6. ainakin Sari Hakala aikoo tuoda kukkia patsaalle).

Holpainen
(Muurahaisen tarina).

Holpaisen isä vetää purilailla
suolasäkin kartanolle.
On lumettoman ajan pää painuksissa:
Sanoo:”Kuin luokkipuu painuu mies muotoonsa täällä”

Markkinoilta vaihtohevonen
kiskoo kuolleen miehen
vieraaseen pihaan.
Äiti painaa itseään vasten
sen rinta soi kuin rumpu

Saksalaisen poika hakkaa
lesken kuusikon
Raha muuttuu paperiksi
ja leipä loppuu taloista
Auringonnousun palossa
täydentyy
yön tähtikirkas kuolema.

Nälkäinen kansa kävelee jälkensä
lumiseen maahan.
Käki kukkuu alkukesän kuolemaa
vihne kurkussa
turpoaa
tähkä




Tuhkalla ruokittu maa
taikoo viertäjän ranteesta
talollisen viljan

Lumi kinostuu
hiiltyneille rinteille
hautaa aurankiertämät kalliot.
Keväällä Holpainen,
vuodenkiertokoulussa
nälän maantieteen
oppinut
laskee reppunsa
väkipirtin lattialle.

Kuopio!

Maailman alusta asti olleet tähdet
näkivät
kuinka meri muuttui makeaksi ja erämiesten harhailuista
syntyivät talot
mutta saksalaisen poika sanoi:
”Tälläista ei ole vielä nähty!”
Hän rakensi huoneisiinsa
hengettömän tekijän,
hämärästä hämärään humisevan koneen
jonka kiertokangen liike
herätti kaupungin
ja opetti sen elämään
patruunoiden tahtiin.


Noustiin korkealle
nähtiin kauas
nähtiin tähdet ja Jumala taivaassa
noustiin kauas
nähtiin
miten metsä lähti Englantiin
miten Pietariin
kyyttöjen tuotto

Puu lähti
Voi lähti
Ihmiset lähtivät
Holpainen karisti 
talollisen hartioiltaan
ja näki naisensa puistossa
missä vaskinen soitto
värisytti rintaa

Näki naisensa tansseissa
missä viulu kitkutti ja klarinetti,
ja missä hampaaton akka taputti
kun juopuneet kisällit
tapailivat askeliaan

Näki keinumäkien pyörinässä
kun elämä nosti
puiden latvojen yli
ja vilautti järvet
ja maisemat
ja kaiken mikä maailmassa
ihaninta on!

Kun puuttuu onni
tai jäinen tahto…
voi sinua Holpainen!
Saksalaisen poika
lähti keikkuvilla kieseillään
ja jätti humisevan koneen.
Hengetön tekijä
naksahteli pakkasessa
Vuokrahuoneisiin tehty elämä
hiipui pois

Lukkarinlahti
voitettiin vedeltä.
Maljalahden malja
taytettiin.
kärsimyksellä.
Maata vyötettiin rautavantein
kun Holpainen lapioi
kahdeksankymmenen pennin päiviään
Rättimäessä
ympärillään kovuuden
katkeroittamat miehet
sekä ne
joille keisarin laki takoi kahleen
ja jotka viimein
toinen toisensa jälkeen
outoihin asentoihin
nostettiin.


©JUKKA KERVINEN

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti