"Aurinkoa / Lämmintä / Ei huolta, ei häivää - "

Isoin Pushkin-kuva on taiteilija Sari Hakalan, ja hänen poikansa Oskari antoi Pushkinille pusun ja kirjoitti vielä ensimmäisen patsaalla esitetyn synttärirunon. Kiitos läänintaiteilija Marjo Heiskasen viestinnän synttärivieraiden määrä moninkertaistui viime vuodesta ja runoja syntyi enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin näillä synttäreillä, joita juhlittiin Kuopiossa Valkeisenlammen rannalla 13. kertaa 6.6.2011 klo 18:00 alkaen. Lähes kaikki runot ovat mukana ja siinä järjestyksessä kuin ne muistaakseni esitettiin illan mittaan. Juhlat alkoivat Sarin leipoman Kaksintaistelu-pullan murtamisella ja päättyivät klo 21:00 tienoissa korttitemppuun. Sarin kuvia löytyy lisää täältä.

Ukko ampui haulikolla

Puskin huusi “Kakka”!

Puukin ampui taivaaseen

sai Lincolnin

kumppanikseen.

Oskari Inkinen

Ainsi tout change

tout passe

Ainsi nous mêmes

nous passons, helas!

Sans laisser plus

de traces

Que cett bargue

où nous glissons

Sur la mer où

tout s’efface.

Raimo Turjanheimo

6/6 -11

Pushkinin syntymäpäivä

Aurinkoa

Lämmintä

Ei huolta, ei häivää –

Muistelen Viljo Kajavaa,

Leniniä,

Majakovskia,

Armas Äikiää –

Viipurin poika hakee

Yhteyksiä Kohymon?

Heikki Tegelman

Tervehdys herra Pushkin

vahdiksi lammen tuskin

Sinua palkattu on

mutta jos olet toimeton

katso vähän nuorten perään

ettei täällä loukattaisi ketään.

Joskus sanan tai kaksi

voisit meille lausua – opiksi.

Ritva Kolehmainen

Kesä aukesi äkkiä uus,

tuli linnut ja tuulille pesät.

Moni uusi tuttavuus

tuli vastaan kun tuli kesä.

Sinä Pushkin et aivan outo oo

hyvin tutulta tänäänkin näytät

olet jäänyt Valkeisen kainaloon

siinä paikkasi hyvin täytät.

Et vanhene et, niin kuin muut

vaikka myrskytuuletkin kohtaat

tänään juurella patsaas hymyilee suut

jopa runoihin juhla tää johtaa.

Eija Lehto

Venäläinen kansanlaulu Pushkinin romaanista Kapteenin tytär

Samuli Suomalaisen suomennos vuodelta 1876

loppupuolen mukaillut Ilkka Markkula

Suomelan originaalisuomennoksen voi lukea kokonaan osoitteesta:

http://www.gutenberg.org/cache/epub/24863/pg24863.txt

    Sinisalo, sinisalo, älä humaja,

    Älä miettimästä estä nuorta miestä nyt.

    Aamun koittaessa tutkintohon mull' on tie,

    Roiman tuomarin, niin itse keisarimme luo.

    -- Sitten keisari käy multa kyselemään:

    Sano, sano, sinä maalta tullut poikanen,

    Kenen kera kävit varkahissa, rosvoilit;

    Kuinka paljon sulla kumppaneita ollut on?

    -- Sulle virkan, suuri keisari ja toivoni,

    Sanon todet valehettomat ja vakaiset,

    Kanssa neljän kumppanin mä kuljin yksissä:

    Yö ensimmäinen heistä, synkkä ja pimeä

    Toinen puukko, välkkyvä ja kaitateräinen

    Kolmas hyvä hevoseni mustaharjainen

    Neljäntenä jousen tiukka jänne helähtää

    kun renkipojan reippaan se matkaan lähettää

    Hymysuulla silloin lausuu tsaari-isänen:

    Kuulkaas poikaa rohkeaa ja sukkeluutta sen!

    Miehen puhetta se oli, suoraa, sattuvaa

    palkinnoksi talon annan sulle rakentaa

    Sen korkeana kattona on aron taivas vain

    pitkä hirsi pystyssä ja lyhyt poikittain.       

Ilkka Markkula

Runoilijan ympärillä

ihmisiä makailee

selvin päin

joku puhuu ranskaa

pikku veneessä pitkin

lammen pintaa

Jorma Ranivaara

Olen koristautunut sinua varten
kuollut kielojen tuoksussa
sankari selkäni takana

Kurkotan, tavoitan haavan
olen koristautunut sinua varten
verraton jalaton mies

Hansikkaat pihkassa heitän pois
kaaren kaari ja latva ja piste
olen koristautunut sinua varten
sinun tähtesi tässä

– mutta koska tuotos nostatti auringon punerruksen lisäksi runoilijan poskille myös häpeän punan, editoi hän tekstiä kotonaan ja päätyi tähän:

Idän pässi, joka tiedät, mitä kaksintaistelua kaipaan,
olen koristautunut sinua varten,
en halua päätäsi seipään nenään
haluan tervanmakean hengityksesi kultaan
valoksi K:n kuvernementtiin
puskuriksi

Hoviväkesi katrilli, luut kuin jääpalat
murtuneina, ällistyttävä jousto, nikamien rahina
ja laineeton vesi, hämmentymätön taivas

Vapaaehtoisten piiristä et pääse pakoon
pidät paikkasi jotta voisimme koettaa
toisin sanoin

Marjo Heiskanen

212 – Pushkin.

112?... tuskin.

Kuskin? Ei,

en tarvitse!

Vielä.

Écusson!

Pushkiiii!

Minna Vänskä

Joseph Brodsky: THE PUSHKIN MONUMENT

Engl. Georg L. Kline 1966 “Russian Review”

And Pushkin falls

On bluish prickly snow

Eduard Badritsky

… A silence

And no further word.

An echo.

And exhaustion.

… His verses

Fluttered mutely

To the ground,

Ending in blood.

They gazed about them

Slowly , tenderly.

They felt unjointed,

Cold, and strange.

Above them stood the gray-heired doctors

And the Seconds, bent and helpless.

Above them stars still sang,

And shuddered;

Above them the four winds

Grew still…

…An empty avenue.

…