Pushkinin hävyttömiä säkeitä Tuli & Savussa

Uusimpaan Tuli & Savu -lehteen (Nro 68-69/2013) Mika Rassi on suomentanut Pushkinin 15-vuotiaana kirjoittaman pitkän runon "Barkovin varjo" (1814), joka kuuluu kuuluun venäläisen hävyttömän kirjallisuuden traditioon.

Tässä muutama alkusäe mausteeksi ja loput kuullaan, tai ainakin luetaan Pushkinin synttäreillä Kuopiossa 26.5.2013:

1

Saattoi kesäehtoo kerran
porttolahan Meshtshanskajan
viraltpannun pappisherran,
ulaanikornetin runoilijan.
Moskovan miekkosen muodikkaan,
ken ol kirjurina Senaatissa.
Ja kolmannen killan kauppiaan,
ja kaks sotilasta juovuksissa.
Jokainen punssilasin tyhjäsi,
meni petiin nuoren lutkan kans
 ja hänet mäiskeli mäsäksi
palavaisilla mulkuillans.

2

Ken nussi ärhäkämmin naista?
Kenen kulli, kun ol raivo taisto,
pillua raastoi kiharaista
ja kuin punapylväs tulta paisto?
Oi mittaaja pillun ja perseen mannun,
tuo huoripukki hanakka,
olkoon kunnia papipin viraltpannun!
Priapoon uhrimies uuttera,
neljänteen varviin terskan työntelit
ja jälleen tussu auki urkeni,
neljäst kävit ja neljäst kiilasit,
ja kullin killuvan ulos vedit!

3
Se killuu! Turhaa on runkkauspesti,
nainen lempiävä kättään hukkaa
turhaan tarttuu terskaan viidennesti...

24
"Hässikäinen, sulle kotti vapaus!"
sanoi viraltpannulle varjo tuonen.
Ystäväni, tiesi Barkov, että tapaus
moinen loppu olisi tämän juonen.
"Portit ovat auki. Siis mee!
Kukaan ei sun kulkuas estä.
Ja tiedä, että pyhimykset palkitsee
hyväin tekoin tekemisestä.
Kävit ahkerasti mua ylistämään,
täss on siitä palkkasi."
Näin sanoi, katosi - ja, ystävät, tähän
päättyy balladi.