Aleksandr Blokin kuolema ja Pushkin

Pietarin Pushkinin talon Pushkin

"Kun Aleksandr Blok käsitti, että vallankumous johtikin tiukkaan vastakkainasetteluun sallitusta ja kielletystä, hän joutui syvään kriisiin eikä voinut enää kirjoittaa runoja.

Vuonna 1921 Puškinin kuoleman vuosipäivänä Blok puhui Puškinista ja hänen aikakaudestaan. Mutta Blokin sanat koskivat myös häntä itseään ja hänen sukupolveaan:

”Runoilijan päämäärä ei suinkaan ole se että kaikki tomppelit ymmärtävät hänen viestinsä; hänen tavoittamansa harmonia saa jotkut heistä valitsemaan inhimillisestä kuonakasasta jotain keskinkertaista kiinnostavampaa. Ennemmin tai myöhemmin aito harmonia tietenkin pääsee tuohon päämäärään; mikään sensuuri maailmassa ei voi estää tätä runouden perustehtävää... Rauha ja vapaus. Niitä runoilija tarvitsee luodakseen harmonian. Mutta rauha ja vapaus voidaan riistää... Ja runoilija kuolee, koska hänellä ei ole mitä hengittää, elämä on menettänyt merkityksensä.”

Taulupushkin Pushkin talossa.

(Jelena Kuzmina; Anna Ahmatova, koditon 1992, 81)


Aleksandr Blokin mielestä Puškinin tappoi ilman puute, ja hänen mukanaan kuoli kulttuuri. Sama toteutui melko pian Blokin itsensä kohdalla, Puškinista puhuessaan hän ennusti oman kohtalonsa. Blok kuoli 7. elokuuta 1921 sydämen uupumukseen ja aliravitsemukseen."

(Lähde: Anna Ahmatova: "Aleksandr Blokin muistolle", suom.Anneli Heliö.

Pushkinin kuolema ja Anna Ahmatovan Pushkin

Pushkinin kuolema 10.2.1837 Pushkinin museon talossa Pietarissa. Homage Jorma Puranen 2012.

Pushkinin kuolinnaamio.

"Kuka tietää, mitä on maine!
Millä hinnalla hän osti oikeuden,
armon tai mahdollisuuden, olla yllä kaiken.
Älykkäästi ja hilpeästi hän vitsaili,
arvoituksellisesti vaikeni
ja jalkaa jalkaseksi nimitti?...

7. Maaliskuuta 1943
Taškent


Suomennos Anneli Heliö

Pushkinin museon Pushkin.

Kun Anna Ahmatova ei enää saanut runojaan julkaistuiksi Neuvostoliiton
kommunistisen puolueen salaisen julkaisukiellon vuoksi vuodelta 1925,
hän alkoi tehdä käännöstöitä. "Tuona aikana hän ryhtyi myös tutkimaan
Puškinia, runoilijaa, joka hänen sanojensa mukaan ´voitti ajan ja tilan
rajoitukset`. Ahmatova uskoi kulttuurin voimaan, hän koki välttämättömäksi
menneisyyden muistamisen, hän ei halunnut unohtaa.”
(Musej Anni Ahmatovoj, Leningrad 1991)

Museon Pushkin, 1950.

Ahmatovan Puškin-esseet on koottu kirjaksi nimeltä O Puškine. Hän on
tutkinut runoilijan historiallisia teemoja, keskeisenä kohteenaan miten
Pietarin kaupunki ilmenee Puškinin runoissa. Ahmatovan esseet käsittelevät
myös Puškinin kielellistä ilmaisua ja häneltä Ahmatova on omaksunut klassisen
yksinkertaisen, lakonisuutta tavoittelevan tyylin sekä arkaismien ja että juhlavan
pateettisuuden käytön kuin bysanttilaisessa kirkkokielessä, kuin myös tavan
käyttää kansanperinnettä sen kaikissa mahdollisissa tyylilajeissa.

Ahmatovan museon Pushkin ja Herra Tossavainen.

Puškinista tuli hänelle myös koodi, jonka runoista puhuessaan hän saattoi
tarkoittaa omia ´vaarallisia` säkeitään. Omien sanojensa mukaan hänen
runoissaan oli kolmoispohja."