 |
| Jyrki Heikkinen ja "Koivut niin valkeat" Valkeisenlammen rannalla 2022. |
Kantaesitys kuopiolaisen runoilijan ja sarjakuvataitelijan Jyrki Heikkisen runosta ”Koivut niin valkeat” kuultiin ja koettiin Puškinin synttäreillä Valkeisenlammen rannalla lauantaina 4. kesäkuuta 2022.
 |
| Kaisla Pirkkalainen. |
Lisäksi kuultiin paikan päällä runoiltu lauluteksti Muikku-nimisen miehen ystävältä. Luonnollisesti Muikku sai nauttia ensimmäisenä Partasen leipomosta aamulla haetusta muikkukukosta.
Jyrki Heikkinen
Koivut
niin valkeat
 |
| Esko Laitinen. |
Se
etsii suoraa tietä
läpi
parkkihallien eteisten
kujien
läpi kaatuu romisten
ansakehän
läpi kireät juuret
nostaa
maasta multaa
varistaa
niskaan
supattaa
valeauringon
kehrää
jos
olisi paperossi
rihman
päässä parsinneula
tuulen
sirinä kuolleissa mustissa oksissa
 |
| Muikku aloitti muikkukukon. |
ojanpenkalle
otsa
sade
sammalikkoon
että
tämä ei lopu tähän tällä tavalla
perävalo
katoa metsätien
sateen
piiskaamaan tunneliin kuin
huuto
hiljaisuuteen
hataran
seinän läpi tunki
vähän
päivää sisään
niin
ohutta ja terävää
että
leikkaa ihmisen varjoa
kuin
nahkahihnaa
sulavesi
tippasee ikkunalautaan
orren
nokassa märkiä sukkia
katkennut
sauva lenkistään
hiiriä
ja piirakoita oli pöydällä
milloin
sen kynttilän sytytät
se
kuljeskeli sinne tänne kosketti
kaikkia
esineitä patoja
kuppeja
työkaluja
valosta
hämärään kivi vatsassa
huolettomana
peittäisinkö
peilin liinalla
avaisinko
ikkunan
koputtaisinko
puuta
toivomatta
onnea
loputtomiin
virtaa
suusta
sisään ja ulos tämä paikka
ja
paikannäyttäjä torkkuu jakkaralla exit yllään
taskulamppu
sylissään
huolella
haravoidun sorakäytävän
lainerahinaan
on
sokeripala
tassilla
pelimannit
tauolla
kädet
levällään kohtikatsomaton
ja
tuulenkaato hankaa kenollaan
hakkuuaukean
reunassa
toista
yhtä lykästänyttä kylliksi
kuljinko
polkuja pilven reunaa
olenko
perillä haukku hiljennyt
nurkkakivet
pihalla saapas
Tervolan
ämpäri
koivut
niin valkeat
ketä
me katsomme rakastaen
kun
emme näe
itseämme
enää
