"Kaislat niin valkeat" Jyrki Heikkisen runo Puškinille

Jyrki Heikkinen ja "Koivut niin valkeat" Valkeisenlammen rannalla 2022. 

Kantaesitys kuopiolaisen runoilijan ja sarjakuvataitelijan Jyrki Heikkisen runosta ”Koivut niin valkeat” kuultiin ja koettiin Puškinin synttäreillä Valkeisenlammen rannalla lauantaina 4. kesäkuuta 2022.

Kaisla Pirkkalainen.

Näyttelijä Kaisla Pirkkalainen esitti blogissa julkaistut Ukraina-runot ja lapinlahtelainen Esko Laitinen runoili jo toisen kerran Puškinin patsaalla, jossa synttäripiknikin eväistä nautittiin, kunnes sade ajoi jatkoille lämpimämpiin sisätiloihin. 

Lisäksi kuultiin paikan päällä runoiltu lauluteksti Muikku-nimisen miehen ystävältä. Luonnollisesti Muikku sai nauttia ensimmäisenä Partasen leipomosta aamulla haetusta muikkukukosta. 

Jyrki Heikkinen

Koivut niin valkeat

Esko Laitinen.

 

Se etsii suoraa tietä

läpi parkkihallien eteisten

kujien läpi kaatuu romisten

ansakehän läpi kireät juuret

nostaa maasta multaa

varistaa niskaan

supattaa

valeauringon kehrää

 

jos olisi paperossi

rihman päässä parsinneula

tuulen sirinä kuolleissa mustissa oksissa

Muikku aloitti
muikkukukon.

ojanpenkalle otsa

sade sammalikkoon

että tämä ei lopu tähän tällä tavalla

perävalo katoa metsätien

sateen piiskaamaan tunneliin kuin

huuto hiljaisuuteen

 

hataran seinän läpi tunki

vähän päivää sisään

niin ohutta ja terävää

että leikkaa ihmisen varjoa

kuin nahkahihnaa

sulavesi tippasee ikkunalautaan

orren nokassa märkiä sukkia

katkennut sauva lenkistään

hiiriä ja piirakoita oli pöydällä

milloin sen kynttilän sytytät

 

 

se kuljeskeli sinne tänne kosketti

kaikkia esineitä patoja

kuppeja työkaluja

valosta hämärään kivi vatsassa

huolettomana

peittäisinkö peilin liinalla

avaisinko ikkunan

koputtaisinko puuta

toivomatta onnea

 

loputtomiin virtaa

suusta sisään ja ulos tämä paikka

ja paikannäyttäjä torkkuu jakkaralla exit yllään

taskulamppu sylissään

huolella haravoidun sorakäytävän

lainerahinaan on

sokeripala tassilla

pelimannit tauolla

kädet levällään kohtikatsomaton

 

ja tuulenkaato hankaa kenollaan

hakkuuaukean reunassa

toista yhtä lykästänyttä kylliksi

kuljinko polkuja pilven reunaa

olenko perillä haukku hiljennyt

nurkkakivet pihalla saapas

Tervolan ämpäri

koivut niin valkeat

ketä me katsomme rakastaen

kun emme näe

itseämme enää

 

Ukraina-runoja Puškinin patsaalla

”Venäjän hyökättyä Ukrainaan on herännyt ajatuksia siitä, onko Puškinin patsaalla oikeutta olla Valkeisenlammen rannalla.”

Kuopion kaupunginteatteri 22. maaliskuuta 2022.

Tämä on toimittaja Heidi Kuosmasen jutun lähtökohta Savon Sanomissa 23. maaliskuuta 2022. Yhtään patsaan kaatajaa jutussa ei mainita. Sen sijaan runoilijapatsaan olemassaoloa eivät pidä ongelmallisena museonjohtaja Anna Vilkuna, Suomi-Venäjä-seuran järjestöpäällikkö Riku Savonen ja kirjailija Jouni Tossavainen.

Savon Sanomat
23.3.202, 2.

Kainalojutussa Puškin-myyttiä valottaa Itä-Suomen yliopiston venäjän kielen ja kulttuurin apulaisprofessori Marja Sorvari.

Jos Puškin oli kiinnostunut ukrainalaisesta kansankulttuurista ja ”edesauttoi Ukrainassa syntyneen kirjailijan Nikolai Gogolin uran alkuun”, niin Kuopion kirjaston ensimmäisessä Runokantissa (21.3.2022) mietittiin, miten muuten kuin kiinnostusta osoittamalla runoilijat auttaisivat ukrainalaisia Putinin sotilaallisen erityisoperaation alettua 24.2.2022.

Savon Sanomat 23.3.2022, 3.

Ensimmäisenä taiteellisena mikro-operaationa Kaisla Pirkkalainen kirjoitti kirjastossa ja esitti Runokantissa sota-aikaamme liittyvän runon, jonka voisi julkaista vaikka tässä blogissa. Kuten myös muita Ukraina-tekstejä aina siihen asti, kun niitä tulkitaan Valkeisenlammen rannalla lauantaina 4. kesäkuuta klo 12.00 alkaen.

Ukraina-tekstin esimerkistä käy virolaisen Kristina Ehinin 24.3.2022 kirjoittama runo "Sodan sanat", jonka tapasin fbookissa.

Eileõhtune uus luuletus:

SÕJASÕNAD

Sillutisepragudest ja rentslimudast puhkeb

diversante, luurajaid ja õhutõrjejuhte

Javeline, hulkurdroone, spioone, laskepesi

tärkab nagu tagaaias lumikellukesi

Bayraktare, kaevikuid ja plahvatavaid tanke

sigineb kui riigimetsa lageraielanke

Alles eile nägime, kuis käibesõna VIIRUS

troonilt tõukas uus rakett, mil hüperhelikiirus

Luganski rahvavabariiki tunnustas Donetsk

Venemaa ja Eritrea ja ongi vist konets

Lapsed imestavad, miks nii tihti suurte jutus

korratakse sõnu nagu odav gaas ja kütus,

kobarpommid, tiibraketid, küüditamisbussid

tungivad me keelemulda nagu vihmaussid

Idas plingib tuumanupp ja tankis lehkab vobla

Olen ikka vältinud sõimusõna TIBLA

Ennustan, et seegi sõna läheb jälle moodi

joostes rohupoodi ostma letialust joodi

Käsilolevat raamatut saab ette tellida siit:

https://www.hooandja.ee/projekt/janu-koikidel-kaks

Uusi runo eiliseltä illalta:

SODAN SANAT

Pidän taukoa päällystystangoista ja pitsiriisistä

sukeltajia, ampujia ja lentosotamiesjohtajia

Javeline, hawk drone, vakooja, laskin

herää kuin lumikellot takapihalla

Bayraktare, kaivot ja räjähteet

kuulostaa valtion metsälagerilta

Vasta eilen nähtiin, että salasana oli VIRUS

Valtaistuimelta lensi uusi raketti, hypertensionopeudella

Donetsk tunnusti Luganskin kansantasavallan

Venäjä ja Eritrea ja kai se on lentokone

Lapset ihmettelevät miksi suuret puheet niin usein

sanat toistuvat kuin halpa bensa ja polttoaine,

Cobaaripommeja, siipiohjuksia, tankkausbusseja

tunkeudumme kieleemme kuin sadesudet

Ydinuppi on plingib ja vobla makaa tankissa

Olen edelleen vältellyt sanaa TIBLA

Ennustan, että tällainen sana tulee toistumaan

Juoksen ruohokauppaan ostamaan juomaa tiskin alta

Luovutuskirjan voit tilata ennakkoon täältä:

https://www.hooandja.ee/projekt/janu-koikidel-kaks