Myrskyä, sadetta ja rakeita

Mirko Lehtomäki soitteli Pushkinille flamingo-tyylillä.

Kuopion Runofestivaalin 2015 päätteeksi vietettiin jälleen Pushkinin synttäreitä Valkeisenlammen rannalla. Tällä kertaa tuulisessa ja sateisessa kelissä. Heittipä juhlan päätteeksi rakeitakin, joita päästiin pakoon kuusten juurelle.

Sakari Levä hankki matkarahoja
733-sivuisella romaanillaan 
Jalat muistavat maan (2013). Nimimerkki
Levä ei halua esiintyä sähköisessä todellisuudessa,
vaan ainoastaan elävässä elämässä.

Sään lisäksi piknikväkeä harvensi samaan aikaan satamassa järjestetty sarjakuvafestivaali. Sarjakuvien takia vakiovieraista esimerkiksi Reijo Holopainen ei ehtinyt patsaalle, vaan vasta ensimmäiselle synttäreiden jälkeiselle keitaalle Bierstubeen.

(Viimeinen keidashan löytyy aina Samposta, jossa tönkkösuolattu muikku odottaa lasissa olutta seurakseen. Siinä vaiheessa patsaalla tönkkösuolatuksi kylmettynyt olo alkoikin sulaa.)

Jope Pitkänen.

Tuore lavarunouden Suomen mestari AP Kivinen, jonka kitarointia kaipailin patsaalle, laittoi viestiä, että tiivis viikonloppu ja Jyväskylässä odottavat kuviot veivät jo Maijan kanssa tien päälle. Sen sijaan Tampereen karsinnan voittanut finalisti Sakari Levä ei meinannut päästä tien päälle kuin liftaamalla. 

Toisena konstina Sakari kaivoi matkalaukustaan myytäväksi oman romaaninsa Jalat muistavat maan (2013), jonka jatko-osaa hän kirjoittaa parhaillaan Tampereella. Proosan välissä runoja tulee, jos on tullakseen.

Jos sarjakuvafestarit veivät vieraita, niin toisaalta ne toivat patsaalle ensimmäisen kerran Jope Pitkäsen Suonenjoelta. Myös kuopiolainen Raimo Turjanheimo yllätti runokukon ojentamalla punaviinipullon. Raimo oli kuulemma nauttinut niin monta kertaa synttäriviineistämme, että oli edellisellä kerralla luvannut tarjota omiaan. Ja niin tapahtui; viimeiset pisarat valutin taiteilija Sasu Kermanin mukiin. 

Lisäksi vanhoja muisteli taiteilija Sari Hakala palauttamalla viime kevään synttäreillä lainaamansa Hannu Mäkelän romaanin Pushkinin enkeli (2013), josta luimme otteita. Tällä kertaa tulkittiin vain runo "Muistomerkki" (1836) Lauri Kemiläisen suomennoksena ja Sinisen tornin (2014) Ekelöf-runo. Ex tempero -runokin saatiin Kotkan puulaakikarsinnan voittajan Mirko Lehtomäen veljeltä.

Myös AP Kivisen kitarointipuolen hoiteli tällä kertaa Mirko Lehtomäki veljensä ja Itävallasta Erasmus-vaihtoon Kuopioon saapuneen ystävänsä kanssa. Flamengon sijasta Mirkon soittotyyli ristittiin flamingo-tyyliksi.

Kahdesta tarjolla olleesta Hanna Partasen kalakukosta viimeisiä liisteitä nautittiin rakeita paossa kuusten juurella. Kukko oli erinomaista, runokukko Rytkösen uunissa lämmitettyä, mutta kylmä kyyti ei loppunut tähän. Patsaalta lähtiessä Kermanin koira puraisi näpeistä. Minkähän merkki sekin oli? Ehkä ensi keväänä patsaalle ei enää palata. Jos ei Pushkin, niin ainakin Dostojevski jonkun juonen kehittelisi tuosta puraisusta. Nyt se jää nähtäväksi.

Sasu Kermanin kaveri, Olavi Rytkönen ja Sari Hakala raekuuron tauottua poistumassa kuusten juurelta ja patsaalta kohti ensimmäistä keidasta.