tiistai 8. kesäkuuta 2021

Pushkinin synttäreitä ei juhlittu 2021

Elämä on kone, tankkien kesä

ja talvi kesäkuussa.

Kun neito ei kulje vetten päällä

runoilijan synttärit on juhlittu.

Päättymätön riemu klassikko

kun kuollaan kuten Pushkin

luotiin, Wallace köyteen

Saarikoski koskenkorvaan.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Runoillaanko kävelemällä sunnuntaina 6.6.2021

Itkonniemen runokävelyllä 6. huhtikuuta 2021.

“A poem is never finished, only abandoned.”
Paul Valery

Runokävely

Puhumalla runoilija painautuu yleisöään vasten runokävelyllä. Aloitin runokävelyn harjoitukset kuopiolaisen Itkonniemen hiljaisimmalta rantapenkiltä tuiskuisena tiistaina 6. huhtikuuta 2021.

Ensimmäisen runokävelyn toinen rasti 6.6.2016.

Matkan jatkuessa kenen tahansa mukaan ehtineen runo olisi voinut pysäyttää kävelijät kuulolle. Mutta ensimmäinen treeni kävelikin posthumanismin ja käsitetaiteellisen teoksen suuntaan, kun yleisönä istui ja viesteijään merkkasi vain Onni-koira.

Kävelyrunouden Suomen ensi-ilta koettiin viisi vuotta sitten Valkeisenlammen rannoilla Kuopiossa Aleksandr Pushkinin synttäreillä. Muistutus siitä, että seuraaviin Pusselin synttäreihin on aikaa tasan kaksi kuukautta, määräsi myös runoharjoitukseni päivämäärän.

Jos Pusselia juhlitaan runokävelyllä sunnuntaina 6. kesäkuuta 2021 kello 12.00, Valkeisenlammen kiertäjien askelmerkeiksi saattaisivat sopia nämä:

Motto

Kävelyrunous on ennen muuta ekologista runoutta, hiljaista juurtumista ja yhteisöllistä taidetta, joka uusiutuu suusanallisesti.

Kävelyrunouden lähtöviiva löytyy Joseph Beuysin sloganista: "Jokainen ihminen on taiteilija." Kävelyrunouden maalissa odottaa maailman muuttaminen samalla tavalla kuin Beysin sosiaalisessa kuvanveistossa, jossa taiteen keinoilla pyritään yhteiseen hyvään. Näin myös runous voi olla osaltaan ratkaisu maailman yhteiskunnallisiin ja ekologisiin ongelmiin. Jos runoilen sinulle kävellessäni, tai kuorin perunan, ja teen sen mahdollisimman huolellisesti, että saisit mahdollisimman hyvän runoperunan, se on laajennetun taidekäsityksen mukaan taidetta.

Toteutus

Käytännössä kierretään Valkeisenlampi ja polun varrelta löytyy runouteen liittyviä rasteja, jotka imponovoivat ihmistä tärkeimpään: keskustelemaan toisen kanssa runouden kautta. Reitti jatkuu Bierstuben kautta Sampoon, jossa jaetaan kaikki rastit kiertäneelle palkinto. Mutta mikä, annapa ajatuksen virrata kävellessä.

Dogma

Mikrofonin käyttökielto. Jos tavallinen puhe ei kuulu, voi kävellä lähemmäs.

Uusiutumattoman paperin käyttökielto muutoin kuin valmiiksi tuhlattuina paperituotteina, kuten runokirja taikka wc-paperi.

Arvostelukielto. Kävelyrunoutta ei voi arvostella eikä saa arvostella, ainoastaan dokumentoida.

Moottorikielto. Autolla taikka muulla öljyvehkeellä ei saa tulla paikalle eikä polulle, mutta jalkojen jatkeena pyörätuoli sallittu.

Lähestymiskielto riippuu koronarajoituksista.

Rasteista

Ensimmäinen runo, Pushkinin patsas

Toinen runoilija, Naispatsas lammen kaupungin päässä.

Kolmas taiteilija, Piruntappo-bunkkeri eli Alavan kirkko.

Neljäs kävelijä, Ukkokoti

Viides ihminen, Ruusupuutarha.

Kuudes aikuinen, Leikkikipuisto.

Seitsemäs veljes, Bierstube ja Sammon kysymys: Mikä on kävelyrunoilijan kehnoin/paras palautusjuoma?

maanantai 8. kesäkuuta 2020

Pushkinin aseemiset synttärit

Pushkinin 18. synttäreillä nautittiin elävästä runoudesta ja aseemisista teoksista.

Lauri Hei ja esikoiskokoelma
Palapelirivit.

Pushkinin synttäreitä juhlittiin kolmen vuoden tauon jälkeen lauantaina 6. kesäkuuta 2020. Kiitos oululaisen tietokirjailijan ja runoilijan Reijo Vallan myös savolaiset pääsivät runoilemaan Suomen ainoalla Pushkinin patsaalla Valkeisenlammen rannalla, jossa sää jälleen suosi juhlien aloitusta ja yllättävän runsaana liki ”yllätysbileisiin” saapunutta yleisöä. Ilmeisesti juhlia on siis kaivattu?

Jyrki Heikkinen ja Reijo Valta.

Reijo Valta toi patsaalle aseemisia teoksia, joiden tekijöitä olivat Pushkinin lisäksi Sari Hakala, Riikka Ala-Hakula, Lauri Hei, Jyrki Heikkinen, Satu Kaikkonen, Karri Kokko ja Sami Liuhto. Perinteiseen tapaa nautittiin pientä purtavaa sekä juomaa ja kuultiin tuoreen kuopiolaisen esikoisrunoilijan Lauri Hein (Palapelirivit, Poesia 2020) ja Kaarin Laapotin runoja.

Korttitervehdys
Kari Aronpurolle.

Pusselin synttäreillä vierailivat lähettivät korttiterveiset ja tervehtymistoivomuksen runoilija Kari Aronpurolle, jonka korona-ajan ankarasta arjesta kertovat runo ”2020” oli juuri julkaistu Parnassossa 3/2020. Vieraat puolestaan saivat postia Sari Hakalalta, joka jakoi otteita Kootuista runoista kirjekuorissa.

Noin 18 säettä Puškinin 18. synttäreillä

Aika tasii, asia on armoton

ja armollinen kuva

kuolematon, kuten patsas −

kunnes sekin saa suunsa täyteen

mutaa tai suolaista vettä

niin kuin Jevgenin Pietari.

Kuopion Pushkin 44 vee elää!

Venäjän Pusseli olisi ottanut luodin

rintaansa jo seitsemän vuotta sitten

kuten Majakovski yhtä onnettoman

rakkauden ja runoilun pisteeksi.

Vuosi 2013 yhtä ja samaa armoa; en käsittänyt

miten nopeasti nuoruus, kaikki loppuu.

Kun patsaasi täytti 37, unohdin juhlia

kuolemaasi. Lämmin Runopiknik päätti

runofestarit, mestariksi

runoili Mari Laaksonen.

Pushkinin aseeminen.

Noin 18 lausetta

Aika on armoton, ja ”joka hetki on poikkeus”, kuten Samuli Paronen kirjoitti. Lähes yhtä armottomia pakotteet, joilla Pushkinin synttärihetket saa tiivistettyä noin 18 lauseeseen.

1. Ensi kerran juhlimme vuonna 1994, kun Erkki eli vasta perustettu Elävien Runoilijoiden Klubi

tapasi tämän, silloin kahdeksanvuotiaan patsaan; viisikymmenen vierasta ja yhdeksän Nuoren Voiman Liiton runoilijaa: Juhani Ahvenjärvi, Jouni Inkala, Karri Kokko, Jukka Koskelainen, Aulikki Lindholm, Tiina Pystynen, Markku Toivonen ja edesmennyt Tarja Roinila.

2. Edesmenneen professori Erkki Peurasen kanssa tulkittiin Pushkinin tekstiin pohjautuva pienoisooppera Mozart ja Salieri kolmansilla synttäreillä 1996.

3 3. Ensimmäisten juhlien avausrunossa toivoin lammen nurmelle ”hurmetta e. e. cummingsin ja Pushkinin”. Verta Kuopion torille saatiinkin, kun runoilija Ilpo Tiihosen senkkaa mitattiin kuudensien synttäreiden jälkitunnelmissa. Tiihosen kaverina Pushkinin 200-vuotisjuhlilla vieraili Jukka Mallinen juuri ilmestyneiden suomennosten kanssa. Samana juhlavuonna 1999 Vestäjien kansankarnevaalissa Pushkin Prospektissa nautimme Pauli Kallion pienoisnäytelmän Tatjanan laulu.

Satu Kaikkosen ja Sami Liuhdon aseemiset.

4 4. Turkulainen runoilija Juhani Tikkanen esitelmöi vuonna 2001 ”Pushkinin ja Mateli Kuivalattaren suhteesta”, ja seuraavana vuonna turkulais-tukholmalainen tutkija Janina Orlov kertoi ”Pushkinista ja kadotetusta lapsuudesta”.

5 5. Vuonna 2003 kuultiin Pushkinia savoksi Johanna Väisäsen suomentamana ja Runokukko-duon toisen jäsenen Olavi Rytkösen savontamana. Kääntämisen vaikeutta kommentoi turkulainen Aarno Saleva, joka oli suomentanut kaksitoista Pushkinin kertovaa runoelmaa.

6 6. Julkisuuden kannalta kymmenvuotissynttäri 2004 oli huippuvuosi pietarilaisen runoilijan Mihael Kuzmin vierailessa patsaalla suomentaja Mallisen ja Hesarin toimittaja Sirpa Pääkkösen kanssa. Runokukon lisäksi Erkki eli Nuoren Voiman Liitto tuki edelleen synttäreitä.

7 7. Vuonna 2005 Runokukko ei enää jaksanut kukkua, kun Pushkinia ei saatu Kirjakantin ohjelmistoon.

Lauri Hein, Riikka Ala-Hakulan ja Sari Hakalan aseemiset.

8 8. Seuraavina kolmena vuotena patsaalla vierailtiin, ehkä ei; loppu on historiaa, joka löytyy vuonna 2009 perustetusta Pushkin-blogista.

9 9. Runoilija Jyrki Heikkinen tulkitsi uuden Pushkin-runonsa ”Idän taju” myös Vuorikadulla taiteilija Antti Immoselle 6. kesäkuuta 2009.

1 10. Eritreassa paljastettiin Pushkinin patsas 2010, ja Valkeisenlammen rannalla May be Happeningissä noin viisi henkilöä runoili tonkallisen viiniä.

1 11. Tarjoilu oli pääosin samansuuntaista seuraavilla juhlilla, jotka ”läänineläinlääkäri” Marjo Heiskanen nimitti Pusselin synttäreiksi. Ohjelmiston mukaan edellisvuoden ”läänineläinlääkäri” Sari Hakala rakensi muistomerkin korvapuusteilla, Andy Wall muisteli patsaan pystyttäjää Heikki Viitalaa ja runoilijat taiteilija Jaakko Rönkön kanssa lääkäröivät sieluja ruumiisiin niin että juhlat eivät loppuneet kesken vaan yltyivät peräti eläimellisiksi.

1 12. Vuoden 2012 Runopiknikillä luettiin kolme tuntia Pushkinin runoelmaa Ruslan ja Ljudmila, jota pietarilaiset lausuvat protestikävelyillään.

1 13. Seuraavanakin keväänä lämmin Runopiknik päätti Kuopion runofestarit, joilla lavarunouden Suomen mestariksi runoili Mari Laaksonen.

1 14. Runopuulaakin SM-finalistien runoista saatiin nauttia myös toukokuussa 2014.

1 15. Runofestareiden 2015 lopuksi paettiin rakeita, kahden Hanna Partasen kalakukon viimeisiä liisteitä nautittiin kuusen juurella.

1 16. Kävelyrunouden Suomen ensi-ilta koettiin Valkeisenlammen kierrolla 22. toukokuuta 2016 seitsemänsillätoista Pushkinin synttäreillä.

1 17. Edellisten lisäksi syntymäpäivillä on nähty lukuisa joukko muita runouden ystäviä ja savolaisia ex-tempore-taiteilijoita kuten Ritva Kolehmainen, Solja Krapu, Kaarin Laapotti, Raimo Turjanheimo, Reijo Holopainen, Esko Laitinen ja Jukka Kervinen.

s 18. synttärit ovat; tässä ja nyt näemme valon suureet,

”auringon valon alkuperäisen kirkkauden”, jonka Valkeisen vesi viskaa silmille.

Reijo Vallan, Karri Kokon ja Jyrki Heikkisen aseemiset.

maanantai 1. kesäkuuta 2020

Pushkinia juhlitaan jälleen Kuopiossa

Reijo Vallan aseeminen tapahtumakuva Pushkinin synttäreille 2020.

Pushkinin synttäreitä juhlitaan jälleen Kuopiossa kolmen vuoden tauon jälkeen. Kiitos oululaisen tietokirjailijan ja runoilijan Reijo Vallan myös savolaiset pääsevät runoilemaan Suomen ainoalla Pushkinin patsaalla Valkeisenlammen rannalla 6. kesäkuuta kello 12.00 alkaen.

Vallan tiedotteen mukaan luvassa on jotain aivan muuta kuin aiemmilla Venäjän kansallisrunoilijan syntymäpäivillä:

”Visuaalinen ja aseeminen Pushkin

Aleksandr Pushkinin (1799-1837) aikana mustekynä ja lumppupaperi olivat keskeisin tapa kommunikoida toisten kanssa kirjallisesti. Laaja-alaiseen sanoman levittämiseen kirjapainot latoivat tekstit ja jakelivat niitä erilaisina painotuotteina. Venäjän kansallisrunoilijan painetut runot olivat tutut laajan maan asukkaille.

1900-luvulle tultaessa avantgardistit vaativat monenlaisia uudistuksia taiteelliseen maailmaan. Esimerkiksi Velimir Hlebnikov ja Aleksei Krutšonyh Venäläisessä futuristisessa manifestissa vuonna 1913 vaativat, että runous tuli kirjoittaa käsin, ja niin, että käsialassa heijastuivat kirjailijan tunnetilojen muutokset.

Futuristit eivät olleet nähneet Pushkinin kirjapainoille lähettämiä käsikirjoituksia. Jos olisivat, niin tuskin futuristit olisivat olleet nimeltä mainiten tuomitsemassa hänen runouttaan ainakaan tässä suhteessa.

Myöhemmille kirjallisuuden harrastajille tämä ristiriita oli tuttu, ja se on yhtenä tekijänä ollut synnyttämässä visuaalista runoutta ja aseemista kirjoitusta.

Siksipä onkin sopivaa Puskinin syntymäpäivänä 6.6.2020 esitellä pieni näyte suomalaisesta visuaalisesta runoudesta ja aseemisesta kirjoituksesta. Tekijöinä ovat Pushkinin itsensä lisäksi Satu Kaikkonen, Karri Kokko, Sami Liuhto, Lauri Hei, Jyrki Heikkinen ja Riikka Ala-Hakula. Lisäksi Sari Hakala tekee oman kirjoituksensa paikalla”, ja Jouni Tossavainen runoilee muuten vaan synttärisankarin muistoissa.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kaksi jänistä ja pappi | London Review of Books

Two Hares and a Priest

Patricia Beer

Pushkin by Elizabeth Feinstein
Weidenfeld, 309 pp, £20.00, October 1998, ISBN 0 297 81826 0

‘Who do you think will close the door after you? Pushkin?’ The question, which Elaine Feinstein quotes in her introduction to this excellent biography, is one which apparently might still be asked by a Russian mother of a careless child. No British mother would say anything like it, if only because she could not think of a figure with comparable evocative power: writers here are hardly household names. She would certainly not use that of the greatest Russian of them all. Some of us call our cats Pushkin but that is about as far as it has gone.

Our shortcomings as readers seem not to be entirely our fault. Feinstein makes it clear that there was a dearth of accessible books in Britain about Pushkin at the time she started to write hers; the classic biographies were out of print and seldom to be found on the shelves of public libraries although some might well lurk in the stacks. In a good working bibliography she lists what is available in the rest of the world. A considerable proportion comes from the USA, and the rest, largely and predictably, from the scholars of Moscow and St Petersburg.

In a substantial note to the introduction Feinstein recommends, though with reservations, books which would instruct us, if we could get hold of them – or if they were translated into English. One piece of guidance given in a book she recommends has important implications: in his biography, Pushkin: The Man and His Age (1994), Robin Edmonds strong-mindedly refrains from even attempting to introduce Pushkin’s poetry to readers who have no Russian, and helpfully fobs us off with the diplomatic and historical background of Pushkin’s life. Feinstein also mentions David Magarshack’s biography respectfully for what was at the time – 1967 – its up-to-date research but reprovingly for its lack of notes and references. (In fact notes do often appear in Magarshack’s book, as parentheses in the text, and there is an efficient index.)

One other reference Feinstein makes leads to questions of style. In 1950 there appeared an English translation of Henri Troyat’s Pouchkine, which, though commendable in some ways, is, she tells us, ‘written like a popular novel with freely invented dialogue’. And it was most probably not only the dialogue that was invented: Pouchkine is clearly the product of the ever-popular school of biography immortalised by one author’s comment in a Life of St Teresa of Avila that ‘St John of the Cross bit his lip.’ If Feinstein has ever come under the influence of this school, which I doubt, she has long since renounced it. When she wishes to give us a telling visual detail she selects, if not from actual documents then from very strong probabilities: when Natalya Goncharova and Pushkin were betrothed she ‘gave him her cold timid hand’. This is more plausible than St John of the Cross biting his lip: a formal betrothal would have involved the extending of hands and made most girls timid, while Moscow in April would have made their hands cold. It is not a banal comment.

The full text of this book review is only available to subscribers of the London Review of Books.

torstai 15. syyskuuta 2016

Enemmän kuin muukalainen

Viikkosavo 2.6.2004.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kävelyrunouden Suomen ensi-ilta

Kävelyrunoilijat kiersivät Valkeisenlammen Kuopion Runofestivaalin päätteeksi sunnuntaina 22. toukokuuta 2016.

Kävelyrunouden Suomen ensi-ilta nähtiin sunnuntaina 22. toukokuuta 2016 klo 12.00 Pushkinin patsaalla Valkeisenlammen rannalla Kuopiossa.

Motto

Kävelyrunous on ennen muuta ekologista runoutta, hiljaista juurtumista ja yhteisöllistä taidetta, joka uusiutuu suusanallisesti.

Heikki Niemisen veistos "Kevät" sai kuulla ensimmäiset kävelyrunot.
Vas. oululaiset Lassi Kalleinen, Sirkka Mattila ja Jorma Räisänen,
lahtelainen Jorma Martikainen ja kuopiolaiset Ilona Sares, Jyrki
Heikkinen ja Jukka Kervinen.

Kävelyrunouden lähtöviiva löytyy Joseph Beuysin sloganista: "Jokainen ihminen on taiteilija." Kävelyrunouden maalissa odottaa maailman muuttaminen samalla tavalla kuin Beysin sosiaalisessa kuvanveistossa, jossa taiteen keinoilla pyritään yhteiseen hyvään. Näin myös runous voi olla osaltaan ratkaisu maailman yhteiskunnallisiin ja ekologisiin ongelmiin. Jos runoilen sinulle kävellessäni, tai kuorin perunan, ja teen sen mahdollisimman huolellisesti, että saisit mahdollisimman hyvän runoperunan, se on laajennetun taidekäsityksen mukaan taidetta.

Toteutus

Dogma

Mikrofonin käyttökielto. Jos tavallinen puhe ei kuulu, voi kävellä lähemmäs.

Jyrki Heikkinen kirjoitti runon Alavan kirkkoa silmällä pitäen.

Paperin käyttökielto muutoin kuin valmiiksi tuhlattuina paperituotteina, kuten runokirja taikka wc-paperi.

Arvostelukielto. Kävelyrunoutta ei voi arvostella eikä saa arvostella, ainoastaan dokumentoida, mutta ei koskaan paperille painetussa muodossa. (Arvosteluna kehuminen on sallittua jopa suotavaa, sillä "kehukee lissee tekkee nii hyvvee". Lisäys kävelyllä 22.5.2016)