Myrskyä, sadetta ja rakeita

Mirko Lehtomäki soitteli Pushkinille flamingo-tyylillä.

Kuopion Runofestivaalin 2015 päätteeksi vietettiin jälleen Pushkinin synttäreitä Valkeisenlammen rannalla. Tällä kertaa tuulisessa ja sateisessa kelissä. Heittipä juhlan päätteeksi rakeitakin, joita päästiin pakoon kuusten juurelle.

Sakari Levä hankki matkarahoja
733-sivuisella romaanillaan 
Jalat muistavat maan (2013). Nimimerkki
Levä ei halua esiintyä sähköisessä todellisuudessa,
vaan ainoastaan elävässä elämässä.

Sään lisäksi piknikväkeä harvensi samaan aikaan satamassa järjestetty sarjakuvafestivaali. Sarjakuvien takia vakiovieraista esimerkiksi Reijo Holopainen ei ehtinyt patsaalle, vaan vasta ensimmäiselle synttäreiden jälkeiselle keitaalle Bierstubeen.

(Viimeinen keidashan löytyy aina Samposta, jossa tönkkösuolattu muikku odottaa lasissa olutta seurakseen. Siinä vaiheessa patsaalla tönkkösuolatuksi kylmettynyt olo alkoikin sulaa.)

Jope Pitkänen.

Tuore lavarunouden Suomen mestari AP Kivinen, jonka kitarointia kaipailin patsaalle, laittoi viestiä, että tiivis viikonloppu ja Jyväskylässä odottavat kuviot veivät jo Maijan kanssa tien päälle. Sen sijaan Tampereen karsinnan voittanut finalisti Sakari Levä ei meinannut päästä tien päälle kuin liftaamalla. 

Toisena konstina Sakari kaivoi matkalaukustaan myytäväksi oman romaaninsa Jalat muistavat maan (2013), jonka jatko-osaa hän kirjoittaa parhaillaan Tampereella. Proosan välissä runoja tulee, jos on tullakseen.

Jos sarjakuvafestarit veivät vieraita, niin toisaalta ne toivat patsaalle ensimmäisen kerran Jope Pitkäsen Suonenjoelta. Myös kuopiolainen Raimo Turjanheimo yllätti runokukon ojentamalla punaviinipullon. Raimo oli kuulemma nauttinut niin monta kertaa synttäriviineistämme, että oli edellisellä kerralla luvannut tarjota omiaan. Ja niin tapahtui; viimeiset pisarat valutin taiteilija Sasu Kermanin mukiin. 

Lisäksi vanhoja muisteli taiteilija Sari Hakala palauttamalla viime kevään synttäreillä lainaamansa Hannu Mäkelän romaanin Pushkinin enkeli (2013), josta luimme otteita. Tällä kertaa tulkittiin vain runo "Muistomerkki" (1836) Lauri Kemiläisen suomennoksena ja Sinisen tornin (2014) Ekelöf-runo. Ex tempero -runokin saatiin Kotkan puulaakikarsinnan voittajan Mirko Lehtomäen veljeltä.

Myös AP Kivisen kitarointipuolen hoiteli tällä kertaa Mirko Lehtomäki veljensä ja Itävallasta Erasmus-vaihtoon Kuopioon saapuneen ystävänsä kanssa. Flamengon sijasta Mirkon soittotyyli ristittiin flamingo-tyyliksi.

Kahdesta tarjolla olleesta Hanna Partasen kalakukosta viimeisiä liisteitä nautittiin rakeita paossa kuusten juurella. Kukko oli erinomaista, runokukko Rytkösen uunissa lämmitettyä, mutta kylmä kyyti ei loppunut tähän. Patsaalta lähtiessä Kermanin koira puraisi näpeistä. Minkähän merkki sekin oli? Ehkä ensi keväänä patsaalle ei enää palata. Jos ei Pushkin, niin ainakin Dostojevski jonkun juonen kehittelisi tuosta puraisusta. Nyt se jää nähtäväksi.

Sasu Kermanin kaveri, Olavi Rytkönen ja Sari Hakala raekuuron tauottua poistumassa kuusten juurelta ja patsaalta kohti ensimmäistä keidasta.

Kuopion runofestareiden lämmin päätös

Aura Nurmi, Mari Laaksonen, Marjo Heiskanen, Kaisa Halmkronaja Savon Sanomien juttu "Lavarunouden SM Mari Laaksoselle".

SS 26.5.2013.

Näihin Ritva Kolehmaisen blogin Sivukirjoituksia sanoihin ei ole paljon lisättävää, kun Kuopion runofestarit päättyivät eilen Puskinin patsaalla samalla tavalla kuin viime vuonna; keli oli täydellinen ja tunnelma kevyt:

Reijo Holopainen kitaroineen
avasi Pushkinin synttärit.

"Alexander Sergeyevich Pushkinin syntymäpäivästä 26.5. on tullut runoväen piknik-juhla.

Runopiknik alkoi ja päättyi kitaroin, maniskoin, sanoin ja sävelin.

Aurinkoinen ja lämmin sää houkutteli väkeä Valkeisenlammen rannalle, missä patsas sijaitsee. 

Solja Krapu ja Pauli Kallio.

Pushkinin patsas on ystävyyskaupunki Pihkovan lahja Kuopiolle 1986. Patsas sijoitettiin lähelle kaupunginteatteria, tosin toiselle puolen katua pöheikköön. Sieltä se lammen ja rantojen kunnostusten myötä pääsi näyttävästi esille.

Jukka Kervinen tulkitsi puolet Puskinin
runosta "Barkovin varjo".

Vestäjät ovat uuden heräämisensä jälkeen pitäneet runopäivää kiit&ettävästi esillä, erityisesti Runokukko eli Tossavainen & Rytkönen."

Myös Sari Hakalan kuvia piknikiltä löytyy fbookista:
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10151445842692957&set=np.179439053.698091129&type=1&theater&notif_t=photo_tag

 


2002

Vuonna 2005 Janina Orlov väitteli tohtoriksi Aleksandr Puškinin riimisadusta Tsaari Saltanin tarina. Väitöskirjassaan Orlov tekee uudelleen luennan sadusta. Tsaari Saltanin tarina perustuu toisaalta venäläisiin kansansatuihin ja toisaalta se on hyvin henkilökohtainen. Orlovin mukaan Tsaari Saltanin tarina on myös kertomus Puškinista itsestään ja tämän suhteesta isäänsä.

Pitkän väitöskirjatyön jälkeen Janina Orlov ei ole juuri Puškinin teoksia lukenut, mutta hän on sitä mieltä, että Puškin on edelleen fantastinen kirjailija, nopea ja ovela kirjailija. Puškin on Orlovin mukaan edelleen ajankohtainen, sillä tämä loi perustan venäjän kirjallisuuden kielelle ja kirjailijan tapa ajatella oli kansainvälinen.

In 2005, Janina Orlov defended his doctoral thesis of Alexander Pushkin farytale Tsar Salta's story. In his thesis Orlov makes re-reading fairy tale.
Tsar Salta's story is based on the one hand, people in Russian fairy tales and on the other hand, it is very personal. Orlovin of Tsar Salta's story is also a tale Pushkin self and his relationship with his father.

The long-doctoral work after Janina Orlov is not just Pushkin books to read, but she is of the view that Pushkin is still a fantastic writer, quick and clever writer. Pushkin is Janina Orlovin still topical, since it laid the foundations of Russian literature, language and the writer's way of thinking was international.

PUSHKIN KÄVI TÄÄLLÄ
Pushkin was here

Virolainen runoilija Hasso Krull
vieraili Venäjällä Marin tasavallassa
ja kirjoitti runoon Matka Marimaalle:

"mutta miksi marilaiset
siellä pontikkakylänsä pihalla
puhuivat jostain Pushkinista"

mutta miksi kuopiolaiset
täällä mesimarjakylänsä pihalla
puhuvat jostain Pushkinista

Marin tasavallassa venäläinen presidentti
siirsi suomalais-ugrilaiset marit
sivuun valtion viroista

Kuopiossa Pushkinin patsasta
esitetään siirrettäväksi muualle
"Se Pushkinin patsas joutaisi muualle"
luimme Savon Sanomista 7. 3. 2002

Marissa Pushkin on venäläinen
Kuopiossa
runoilija ja venäläinen
Molempi pahempi, jos
Pushkin ei olisi käynyt täällä

Edellisillä Pushkinin syntymäpäivillä mietin Venäjän tilannetta
ja koska Tshetsheniassa ei näy minkäänlaista muutosta
Pushkin oli ilmeisesti täällä

Ehkä hän on edelleen täällä,
koska Tshetshenian tilanteessa ei näy edelleenkään minkäänlaista muutosta
tai samanlainen muutos kuin Marimaalla

Kun huomasin Pushkinin asuvan jossain muualla
kuin Putinin Venäjällä
koska Tshetsehenian tilanteessa ei näy edelleenkään muutosta
olen etsinyt merkkejä Pushkinin vierailusta kaupungissamme

Merkkejä on,
Pushkin on koskettanut kaupunkiamme
me näemme sen joka päivä päätöksissämme
kuten tässä puistossa, jota runouden ankara käsi
on silittänyt etten sanoisi niistänyt
pintaa syvemmältä
kuten ihoa, jota hyväillen väristykset juoksevat
sydämeen asti
ja tulevina kesinä
kauneus kasvaa katsojan silmään
koska Puskinin käsi hipaisi täällä

Pushkin kävi täällä,
koska meillä on virtaa
tässä mikrofonissa
Jos Pushkin ei olisi käynyt täällä,
virtaa ei olisi, vaikka soittaisin
kymmenen puhelua, nyt vain viisi:

Keskuksen kautta toiseen keskukseen,
jonka mukaan tarvitaan tulosaluejohtajan lupa
Tekninen virasto ei anna energiaa, vaan pyytää kääntymään
Kuopion Energian puoleen.
Vestäjien hallituksen jäsenen Leppäsaaren neuvomana yhdistän
Sosiaali- ja tervysalan yksikön vahtimestarille
joka ohjaa kiinteistönomistaja Engelin puoleen
Engelin kansa päätämme tavata tässä patsaalla
ja kokeilla riittävätkö roikat ja toimiiko
Suomalaisen kirjakaupan kajari
Jos toimii, Pushkin kävi täällä

Nämä merkit minä löysin, entä te
missä te näette runouden kosketuksen
joka todistaa Pushkinin vierailusta
näkyykö se tässä patsaassa
onko se oikea merkki
vai Lipposen laatta

silmät auki ja korvat
kuuletteko runouden ääntä
Jos haju tai maku kantautuu nokkaanne
se todistaa: Pushkin kävi täällä

Kun runo syntyy
Pushkin on täällä

Sitä on jo esitetty poistettavaksi
Se joutaisi muualle

Savon Sanomien toimittajan mukaan:
"Kunnia Venäjän suurelle kansallisrunoilijalle
ja romantikolle, kauneuden ja vapauden
ylistäjälle, mutta eivät hänen juurensa täällä ole."

Koska hänen juurensa eivät ole täällä,
täällä on esitetty myös hänen kirjojensa poistamista
julkisista kirjastoista.
Yksityisiin ei ole vielä sillä tavalla puututtu,
mutta heidänkin juuriaan on ruvettu tarkkailemaan
sillä silmällä.

Niin että jos olette nähneet Pushkinin täällä
tai edes vilauksen merkistä, joka viittaa Peehen
kannattaa olla varovainen

joku voi pian koputtaa ovelle tai olkapäälle
ja todistaa, että juurenne eivät ole täällä
eivät voi olla, koska näette pushkineita
siellä ja täällä

Lähdetäänpäs mukaan
ja katsotaan kävikö Pushkin täällä
Älä rimpuile, tässä ei nyt runoilut auta
nyt mennään eikä meinata
suojella kaiken maailman ötököitä ja runoilijaa
eikä varsinkaan sen patsasta

Patsastelu on sitten erikseen
sitä kyllä löytyy joka päivä
mutta Pushkinin kohdalla hyväksyn patsastelunkin
jos edes yhtenä päivänä
näemme, että runous kävi täällä

JOUNI TOSSAVAINEN

2001

Vuonna 2001 kokoonnuimme Kuopion kaupunginteatterin edessä. In 2001, met in the city of Kuopio in front of the theater. Guest was a poet Juhani Tikkanen from the city of Turku.

Juhani Tikkanen
ALEKSANDR SERGEJEVITS PUSHKIN JA MATELI KUIVALATAR
(6.6.2001)

Mateli Kuivalatar oli 28 v. kun A. S. Pushkin syntyi Moskovassa 26.5.1799. (6.6.1799) Vuonna 1811 Pushkin menee Tsarskoje Selon lyseoon. Lyseossa Pushkinia kiinnostaa runous. Hän päättää Lyseolaiskautensa vuonna 1817 ja hän aloittaa virkauran ulkoasiain kollegiossa. Pushkin oli jo aloittanut runoilijan uransa. Lähimmillään Pushkin oli siis Matelia Pietarissa, noin 350 km etelään Koitereelta.
Mateli ja Pushkin eivät koskaan tavanneet toisiaan, vaikka heidän runoutensa muuten olivat synkronissa. Pushkin oli kiinnostunut yhteiskunnallisista seikoista; Venäjällä aina erityisen vaarallinen harrastus. Matelia kiinnosti elämä sinällään, hän hallitsi parantamisen saloja ja niihin loitsuja. Mateli lähes yksin joko laadiskeli, tahi muisti Kantelettareeseen sittemmin valitut runot.
Matelin runojalat iskevät samalla tavoin luontevan elävästi Suomen kielen ytimeen, mitä A. S. Pushkin naapurissa, sen vajaa 400 kilometriä etelään, runoili venäjäksi.
Pushkin aloitti Venäjän kirjallisuuden? Siiskö vasta 1800 - luvun alussako syntyi Venäjälle kirjallisuus?
Kun Pushkin vasta opetteli kirjoittamaan, keitteli Mateli lisätienestiä saadakseen viinaa Koitereen syrjäisellä pohjoisrannalla. Purosta kutsutaan vieläkin Matelinpuroksi. Sanotaan myös, että Matelinpurolla kasvaisi joitakin Matelin aikoinaan tarvitsemia lääkeyrttejä.
Kun Pushkin kuoli, oli Mateli melkein 65 vuotias. Matelin kuollessa oli Pushkin ollut kuolleena jo melkein 10 vuotta.
Pushkin oli etuoikeutettu tsaarin lyseon kasvatti. Suomessa Suomen kirjallisuuden esi-isäksi kohotettu, kuoputettu, A. Stenvall syntyi otolliseen maailmaan: sekä Pushkin että Mateli elivät vielä molemmat!
Helppo siinä olikin synnyttää, aloittaa suomalainen kirjallisuus.
Palkkiokseen Venäjän kirjallisuuden 'aloittamisesta' tsaari katsoi vallalleen edulliseksi karkottaa A. S. Puskinin pois piiloon. Aleksanteri I aikoi ensin muiluttaa Pushkinin joko Siperiaan tai Solovetskin luostariin, mutta suostui kuitenkin lieventämään 'pakko-loma-kohteen' Jekaterinoslaviin. Siellä Pushkin sairastui kuumeeseen. Kenraali Rajevskin perhe löysi hänet sieltä ja sai luvan ottaa Pushkinin mukaansa Krimille. Dekabristien liikkeen Eteläinen liitto kokoontui siellä ja Pushkin osallistui niihin ulkopuolisena. Liikkeen jäsenet eivät halunneet, että Pushkin sotkisi runoilijankaapunsa Joulukuun liikkeen riskeihin, eivätkä ilmeisesti täysin luottaneet tulisen ja leimahtelevan Pushkinin salassapitotaitoihinkaan, ja sitäpaitsi karkotettuna isänmaalleen vaarallista Pushkinia myös tarkkailtiin. Pushkin oli siis aktiiviliikkeellekin vaarallista seuraa?

JOULUKUUN LIIKE

Pushkinin onneksi, sillä Pushkinin ollessa 'opintovapaalla', oli Pietarissa suuret Joulukuun liikkeen hirttäjäiset, joihin monet Pushkinin tutut oli kutsuttu. Tovereita, joiden läsnäolo oli ja on Venäjällä tärkeätä. Elämän suuria perustarpeita ovat lähellä olevat Ystävät. Ilman tuttujaan ja läheisiä venäläinen riutuu ja vaipuu tylsyyden tilaan. '- Nitsivoo...'
Aleksanteri I kuoli 1825, ja siitä innostuneena Pushkin yritti lähteä silloisesta kotiarestipaikastaan maatilaltaan. Hän pukeutui valepukuun, mutta joulukuinen matka tyssäsi ylivoimaisiin estoihin: Ensin jänis juoksi tien yli; hyvin huono enne! Sitten tuli vastaan pappi. Hyvin huono merkki. Lopuksi vielä vanha talonpoikaiseukko tupsahtaa vastaan. Pushkin pelästyy ja palaa takaisin. Seuraavana päivänä (14.12.1825) olisi Pietarissa Senaatin aukiolla ollut Joulukuun liikkeen happening...
Aleksanteri I:n jälkeen tsaariksi siirtyy Nikolai, joka kutsuu Pushkinin Moskovaan. Nikolai ryhtyy Pushkinin henkilökohtaiseksi sensoriksi. Myöhemmät pahat juorukellot vihjaavat myös Nikolain ja Pushkinin vaimon välisiä salaisia vispiläkauppoja. Tarinat antavat myös kertoa, että ei Pushkinkaan naisten joukossa ihan toimettomana ajelehtinut.
Pushkin kuoli muutama vuosi A. Kiven syntymän jälkeen. Pushkin oli noussut maineeseensa, jota ennenaikainen, muodinmukainen väkivaltainen kuolema kenties vain kohotti.
Maineen mukana kaikkien päihin nouseva sokeutta ja pöyhkeyttä aiheuttava neste ilmeisesti loiskuilee ja on aina noussut ajoittain monenkin päähän. Pushkin ainakin tiesi arvonsa, kuten häntä ennen myös Horatius, jonka runoa Pushkinkin itselleen sopivaksi mukaili:
'Kokonaan en kuole', kirjoitti Pushkin. ja että 'polku hänen haudalleen ei ehdi kasvamaan ruohoa'. (Runossa Exegi monumentum - Muistomerkki .)
Pushkinin kotimuseossa Mojkan kanavan rannalla käy kova vilinä, kuin myös kaksintaistelupaikalla, Pietarissa Mustalla joelle Komendantin huvilalla.
Kuopiossa Pushkinin nenän edessä toivotaan löydettävän pommeja. Ajatellaan, että Pushkinilla ei olisi niihin mitään osuutta. Eikö?

PUSHKIN JA MAAILMANSOTA

(Oik. Reijo Holopainen)

Kuopio kuului Pushkinin runoilun elinaikana Venäjään. A. Kivi oli tavallaan Venäjän kansalainen koko elämänsä.
Silti Suomessa puhuttiin paljon ruotsia, entisen pitkä-aikaisen sortajamme pakkokieltä. Sadan vuoden Venäjän kausi ei riittänyt poistamaan vanhan sortajan kielisortoa.
Koko 1930-luvun kunnon suomalaiset kulkivat itätuulien vallitessa puiset pyykkipojat nenissään. Ja sitten oltiin haavi apposen auki, kun idästä taas lähestyi 'katala vainooja' rajan yli, jota urhea piskuinen Suur-Suomi vartioi, railon reunalla seisten, itää tähyten, auringon nousua vahtien. Raja railona aukeaa, Edessä Aasia, itä, vartioin vartija sitä...
Siinä kahinassa kävi kuten kävi, pommeja poksahteli ja putoili Kuopionkin lampiin. Parempi kuitenkin lampiin kuin Partasen ahvenkukko-uuniin!
Suomessa kirjallisuudentutkimus keskittyy lähinnä teksteihin, eikä kirjoittajan persoonaan. Henkilöpalvonnassa ei toki olekaan puolustelemista. Kaikki kirjoitettu teksti on myös kirjoittajansa näköistä.
Kirjoittiko Pushkin kirjallisuutta kansakunnan kansalaisena, vai yksilönä, omana itsenään?
Että kirjallisuus ei muka synny kirjoittajassa, vaan kirjoittajan ulkopuolella.
Että runoilijalle ei olisi myönnetty vuorosanoja kirjoittamiinsa runoihin, vaan että runous on kulloisenkin kansakunnan henkistä monopolismia: runot ikäänkuin adaptoidaan kirjoittajaltaan turvaan, hallitsijoiden piirongin laatikoihin; parhaat runot ylimpään laatikkoon kansakunnalle, ja epäterveet alimpaan. Viattomat, tiedon puusta tietoa ja ohjeita yltämättömät lapset avaavat ensin alimmat laatikot. Kenties vain käyttääkseen alinta laatikkoa astinlautana seuraavalle. Kaikki joilla on ollut kiipeilyikäisiä lapsia, tietävät kokemuksesta, että jos lukeva lapsi ylipäätään kapuaa piirongin ylemmille laatikoille, niin on suuri vaara, että koko piironki kaatuu, ja lukeva lapsi sen mukana.
Huolella direktiivien mukaiseen lukemispiironkiin kanonisoituihin runoihin kaatumisen jälkeen tuskin enää muisteta palata, vaan koko piironki-infrastruktuuri muistetaan vain siksi, että se on hutakka kaatumaan. Ja siitä syystä kansakunnan muistipankkiin säilöttyy kuva runouden vaarallisuudesta.

PUSHKIN JA KAAPPI?

(Oik. Esko Laitinen)

Venäjän runopiirongin ylin, vaiko ensimmäinen laatikko? Aleksandr Sergejevits Pushkinin geenipankki on säilöttynä Liiton arkkiin?
Suomessa A. Kivi sai toki eläessään paljonkin tukea ja kunniaa, vaikka yksi pölvästi, A. Ahlqvist hänet sitten runttasikin polkien mustimpaan hatelikkoon. A. Kivi vielä uskoi tuota tyhjäpää pelleä, Ahlqvistia.
Minulle on epäselvää, että lahottiko A. Kiven pään ja terveyden enemmän kuitenkin perinteinen huono suomalainen viinapää.

KAKSINTAISTELUT JA PUSHKININ KOHTALO

Osumisen teema:

Totinen tosi oli toisin.
Totuus on aina
totinen. Toisen kannalta.
Ei siitä ole koskaan pidetty.
Ei ennen,
varsinkaan jälkeen.
Päinvastoin. Pimeässä
harmaakin on musta
ja valkeassa musta näkyy;
ampujan hattu, kuin puun latva
taivasta vasten. Oikea asia ei erotu.
Ei osaa.
Luoti, osuu.

(Runo "Oikea asia ei erotu" kokoelmasta Kolmen Hevosen vaunut)
Kaksintaistelut olivat kiellettyjä. Kehittelin teoriaa, että olisi ollut tapana taistella siten, että kunniat pelastuivat molemmilta; tähdättiin dramaattisesti sinnepäin, mutta ammuttiin sitten ohi. Pahaa kuitenkin pelkään, että tämä sinällään oiva teoria ei ole totta. Puskinhan kuoli D' Antesin ampumaan luotiin, ja se luoti osui vatsaan. Tsaari lähetti oman hovipuukottajansa Pushkinia hoitamaan. Jälkeenpäin on arveltu että sinällään kenties hyvässä tarkoituksessa tehdyt lääkintätoimet pikemminkin varmistivat Pushkinin menehtymisen, että ilman 'sorkkimista' hän olisi saattanut jopa jäädä elää kituuttamaankin. Helppoa jälkipuhetta. Pushkin kuoli, fyysisesti, mutta jäi muuten kummittelemaan. On myös todettu Pushkinin olleen aktiivisen osapuolen kaksintaistelun haasteen heittämisessä. Eli sai mitä tilasi?
Stalin ei uskaltanut 'koskea' Pushkiniin, koska Venäjän kansa suuttuu hirveästi, jos joku yrittääkin mollata heidän ikiomaa ja pyhää A. S.säänsä.

KUOPION VALKEISLAMPI?

Etteikö Valkeislammen pohjalla lymyilevät pommit vain olisi Stalinin kosto A. S. Pushkinille? Mahtoiko pommeissa lukea, että terveisiä A. S.:n tulevalle patsaspaikalle, Pihkovasta, syleilevin terveisin J. S. Taru on usein totuutta valjumpaa. Valkeampaa. Valkeislammellakin?

Aleksandr Sergejevits Pushkin oli ihan yliveto tyyppi, jonka synttäreitä kannattaa aina viettää.

Hyvää syntymäpäivää, A. S.!

Lisäystä ja aineistoa:

Mateli Kuivalatar (Magdalena Kuivalainen) s. 8.5.1771, k.29.12.1846 syöpään. (ja vasta 11 vuotta myöhemmin Suomessa kävi Suuri Nälkä.) Matelilta on yli 90 runoa Kantelettaressa. Mateli muutti 1797 Matelin kotitaloon Huhuksen Siitariin, jossa asuivat vuoteen 1820. Sieltä Mateli muutti Huhukseen.

Vilu mulle virttä virkkoi,
sae saatteli runoja.
---
Oli mua kuuset kuulemassa
hongan oksat oppimassa.
(Mateli)

Pushkin kuoli tammikuun 29. pvä (toisen ajanlaskun mukaan 10.helmikuuta) 1837. Hän oli siis 38 vuotias. Pushkinin ruumis kiidätettiin kansalta salaa yösydännä kolmella hevosella kiidätettynä Pskovin lääniin, Svajatogorskin luostarin hautausmaalle. Ja Mateli 65 vuotias.

Mies runon, vanki kunniansa
Siis sortui juoruun ilkeään,
Hän kaatui kuula rinnassansa
Ja koston kaihoin painoi pään!
...
Te ette saastaisella verellänne pestä
Pois runoilijan verta voi!

Noin kirjoitti Lermontov runossa "Runoilijan kuolemalle." Ja tämän runon Valtakunta palkitsee Lermontovin pakollisella lomareisulla Kaukaasiaan...
Lönnrot eli 1802 - 1884. Kalevala ilmestyi 1933 ja Kanteletar 1840, siis vielä Matelin eläessä.
Kuinka paljon Mateli sai SKS.ltä tekijänoikeuskorvauksia?
Ilomantsiin ollaan puuhaamassa matelin Loitsu ja Rohto - päiviä, joita vietettäisiin Matelin syntymäpäivinä 8. toukokuuta Matelinpurolla Koitereella.

Kaisla ei kuole;
se vain vaihtaa asua,
talvea varten.

JUHANI TIKKANEN

2000

Vuonna 2000 Pushkinin synttäreillä runoja kuultiin Ritva Kolehmaiselta, Reijo Holopaiselta ja Jari Voutilaiselta.

In 2000 Pushkin was consulted birthday poems by Ritva Kolehmainen, Reijo Holopainen and Jari Voutilainen.

Voutilaisen sarja "Aikataulu" julkaistiin samana vuonna VB-valokuvakeskuksen ja Vestäjien yhteisjulkaisussa Amerikan Anttola, jonka toimitin.

Pushkinin patsaalla Suomalaisen kirjakaupan Sanna-Liisa Kiiskinen julkisti myös Kirjan ja ruusun päivän runokilpailun voittajan Leena Koiviston.

On the statue of Pushkin bookstorekeeper Sanna-Liisa Kiiskinen also published the winner of poetcomeption. She was Ms Leena Koivisto.

Mordvan Pushkinin kuvasin Saranskin pääkirjastossa 25.8.2000. I took this photo of Mordoviya Pushkin in Saransk main library 25.8.2000.



LENINGRADISTA ON PITKÄ MATKA PIETARIIN
(6. 6. 2000)

Sininen uni Leningradissa

Televisiossa näin miehen
ja siniset kädet, jotka
täyttivät kynänsäiliöitä
- kuulamustekyniä.
Kyniä, kyniä
- kyniä suomalaiset osaavat.
Tavara vaihtaa omistajaa,
markan kynä ei kauan kirjoita.
Vanha mies puhuu
hiljaisella äänellä
ja kädet toimivat kuin koneet
omaan tahtiinsa.
Kädet sinistyvät
päivä päivältä enemmän
väri nousee ranteisiin, kainaloihin
pilkuttaa naaman
imeytyy verenkiertoon
- siniverinen mies.
Mies näkee sinistä unta,
lamppu sammuu otsalla.

UNOHDAN PIETARISSA - MUISTAN PIETARIN

Rautainen tie
juna lonksuu eteenpäin kyljet natisten
Jo Karjalan koivikot tuuhettuu -
Missä?
Talot nököttävät ankeina radan varrella:
kadonneen kauneuden puutalot
ja harmaatiiliset neukkutalot
- elämän ristiriita
Astun junasta asemalaiturille
hajumuisti palaa

Ystävä mersulla vastassa
tiiliä ja lohta Stockmannilta
Muutama vuosi sitten
tuliaispyyntö: Leipää!

Älä juo vettä,
älä käy vessassa -ohje muistissani
kuljen kaupungilla
Eremitaasissa viivyn päivän
sotasaalis-taulut vangitsevat
Monet ja muut
Taideaarteet mykistävät
lois ei yllä vessan oven taa
On aika lähteä kun patsaat alkavat näyttää
kaikki samanlaisilta möykyiltä

Kaupunki pesee kasvojaan
talojen kuoret tuijottavat
ontoin silmin tulevaisuuteen
Uusrikkaat bisnesmiehet
- muotilehtien kiiltokuvat -
yrittävät naiset kohtaavat
loistohotellissa
Minulla varaa vain vessakäyntiin

Katu kukkii kansainvälistä
mainoksia ja suomalaista makkaraa
jäätelökesä huhtikuussa
Torilla kanankoivet kioskin ikkunassa
auringon raaka kypsytys
Ihmiset nousevat maan alta
talvenkalpeina he puskevat Nevan tuulta päin
Juokse henkesi edestä jalankulkija
prospektilla olet lainsuojaton
mutta ulitsalla väkimassa vyöryy
päin punaista

Metron rapuilla nainen
vauva sylissään
kerjää
Se sattuu sieluun
Ojennan setelin - paljon nollia
Likainen käsi nappaa ruplan
kopeekat turhaan helisevät
Dievuska, dievuska! nainen
heiluttaa kortteja perääni
- nekin likaisia

Kuuntelen kanaaleilla
möyrin myyränä metrossa
enkä pääse oikealla asemalla ulos
Eksyn ja tiedän olevani Pietarissa
Kolmekummentä suomiraha:
tunnin matka takaisin
katu vilistää taksin lattian reiän alla

Chopinin sävelet rauhoittavat
musiikki ei tunne kielirajoja
Vladimir Sakinin sormet
kirmaavat koskettimilla
Suljen silmäni elähtäneessä salissa
punaista samettia ja kultaa
Unohdan paikan, ajan
hajuvesien sinfonia pakoittaa muistamaan
lava täyttyy kukkasista
Kyrillinen kakofonia ympärilläni
kulkeudun ulos kadulle
vaellan Nevan sillalle
Pietari kaivaa koloa sydämeeni
Tiedän että palaan

RITVA KOLEHMAINEN

HAAPANA LAULAA ÖISIN

Haapanan signaalimainen laulu viiltää kesäyön kosteaa ilmaa.
Lammen haapanat kirkastavat tietoisuutta. Ääni kantaa ajatukset alkumatkaan.
Nuo tietämättömät eivät tunne ja tiedä samoin kun minä. Vain ammoisten tietäjien sanat
kertovat niille maailman mysteeriokouluista. Haapanan laulu ei kanna sanojen ruumiita.

Ernest Hemingwayn mukaan runoilijan täytyy rakastaa sanoja. Sanoja kai hän rakasti
silloinkin, kun naisten sääristä puuttui puristus, kun käsi nosti aseen omalle otsalle.
Sanojakin enemmän rakastan sitä ihanaa henkistä virtaa, sisäistä viisautta, josta sanat
syntyvät. Maailman syntysanoista alkaen. Egon ajatussignaalit hukkuvat janon sammuttavaan
virtaan. Sanan kuuruumis kuolee pois.
Kuten haapanoiden inspiroima ajattelija oivaltaa. Rakkaus sanojen ruumiisiin johtaa
negrofiliaan.
Vanha minä muistaa kirjallisuusesitelmät: nuo pahimman sortin ruumiinvalvojaiset.

MENNINKÄISIKSI METSIIN

Käänsin toimiston. Paperit pataan - näyttöpääte paskaksi potkulla parilla. Mitä järkeä tässä on. Karkasin tuoreilta tuoksuviin mäntymetsiin. Jo pistää nokaan elämän eliksiiri. Keväisin nuo puut viisaat valavat ihanan eetterinsä ilmaan, jota ahmin kuin hullu jäätelöä. Tule sinäkin, kirmaise karuille kankaille työn, väsymyksen tai sairauden raskauttama. Männyt olivat tukeni jo nuoruuden agnostisissa kriiseissä, minuuden vaikeissa vaiheissa. Olimme yhtä ja tulimme taas yhteen. Luulen muuttuneeni menninkäiseksi. Saan valkotakit perääni.

Tiedäthän, ystäväni, mitä yhteistä oli Che Guevaralla ja Yrjö Kallisella. Oli heillä nimenomainen yhteinen nimittäjä, josta todistaa jokainen teko, puhe ja kirjoitettu sana. Jos sen osaat kertoa löysin rantein, olet kulkenut jo monta askelta samaa tietä. Niin valosta syntyvät teot ja ajatukset odottavat jo sinuakin, ystäväni. Viittaan sielullishenkiseen uudelleen syntyprosessiin, ystäväni. Viittaan universaaliin rakkauden lakiin, rakas ystäväni. Viittaan valaistuneiden viiteryhmään, ystäväni skeptikko.

TIETOISUUDEN OLEMUKSESTA 1. (GUEVARA)

Miksi ruma tyttö ei tanssi yksin?
Selitän esimerkein valaistuneen tietoisuuden olemusta, venäläinen ystäväni. Kerron miksi Che Guevara haki aina juhlien rumimman tytön tanssiin? Se oli Gueavaran tie, oleminen on tietoisuuden tila.
- Mutta eikö tuo ole hieman vaarallista epäitsekkyyttä, lopulta kysyt.
- Se näyttää vaaralliselta maailman silmissä - Guevara kaatui latinalaisen Amerikan viidakkoon.
Jokainen kivitetty profeetta todistaa vaarasta, mutta tiedätkö, ne kivet ja luodit eivät satu.
Tunteeko umpihumalainenkaan kaatuessaan kipua tai syyllisyyttä.

VENÄLÄINEN SIELU

Mitä saivat aikaan ne runojesi vapaamielisyydet. Vanha Venäjä nousi takajaloilleen.
Nythän puhuu joku muu kuin pyhä ja viisas.

Se miettii joll´ on mieli. Ajatus ei armahda moraalin kahta muotoa, ei liioin kolmea, tai neljää moraalia.
Jos moraalia on, olkoot se yksi ja sama.

Liian pian kuuluu metsästä armahtava laukaus.
Päättyi aikasi, työsi jaloon reikään kallossasi.
Kaaduit saapaat jalassasi, Pushkin. Olit piikki lihassa Venäjän.
Mutta jo Raamattu varoitti sinua runoilijaa tappamasta: "sinua ei saa tappaa".
Sinua ei voi tappaa.

VIGILIA

Menin Vigiliaan. Tapasin siellä nöyrän ja paljon kärsineen kirkon. Tämäkö kirkko manasi Tolstoin eli Pietarin helvettiin? Tähänkö kirkkoon Jumala sitten antoi Stalinin marssittaa hevoset?
Kuuntelin vigiliaa. Se oli kaunis ja nöyrä kuin anteeksipyyntö, ja harras kun anteeksianto.

REIJO HOLOPAINEN

Kirjan ruusun päivän runokilpailun voittoruno
Pushkinin patsaalla vuonna 2000

Kädet ojentuvat
iho koivunlehden ohut,
sivele minua
sormieni välistä.

LEENA KOIVISTO