Myrskyä, sadetta ja rakeita

Mirko Lehtomäki soitteli Pushkinille flamingo-tyylillä.

Kuopion Runofestivaalin 2015 päätteeksi vietettiin jälleen Pushkinin synttäreitä Valkeisenlammen rannalla. Tällä kertaa tuulisessa ja sateisessa kelissä. Heittipä juhlan päätteeksi rakeitakin, joita päästiin pakoon kuusten juurelle.

Sakari Levä hankki matkarahoja
733-sivuisella romaanillaan 
Jalat muistavat maan (2013). Nimimerkki
Levä ei halua esiintyä sähköisessä todellisuudessa,
vaan ainoastaan elävässä elämässä.

Sään lisäksi piknikväkeä harvensi samaan aikaan satamassa järjestetty sarjakuvafestivaali. Sarjakuvien takia vakiovieraista esimerkiksi Reijo Holopainen ei ehtinyt patsaalle, vaan vasta ensimmäiselle synttäreiden jälkeiselle keitaalle Bierstubeen.

(Viimeinen keidashan löytyy aina Samposta, jossa tönkkösuolattu muikku odottaa lasissa olutta seurakseen. Siinä vaiheessa patsaalla tönkkösuolatuksi kylmettynyt olo alkoikin sulaa.)

Jope Pitkänen.

Tuore lavarunouden Suomen mestari AP Kivinen, jonka kitarointia kaipailin patsaalle, laittoi viestiä, että tiivis viikonloppu ja Jyväskylässä odottavat kuviot veivät jo Maijan kanssa tien päälle. Sen sijaan Tampereen karsinnan voittanut finalisti Sakari Levä ei meinannut päästä tien päälle kuin liftaamalla. 

Toisena konstina Sakari kaivoi matkalaukustaan myytäväksi oman romaaninsa Jalat muistavat maan (2013), jonka jatko-osaa hän kirjoittaa parhaillaan Tampereella. Proosan välissä runoja tulee, jos on tullakseen.

Jos sarjakuvafestarit veivät vieraita, niin toisaalta ne toivat patsaalle ensimmäisen kerran Jope Pitkäsen Suonenjoelta. Myös kuopiolainen Raimo Turjanheimo yllätti runokukon ojentamalla punaviinipullon. Raimo oli kuulemma nauttinut niin monta kertaa synttäriviineistämme, että oli edellisellä kerralla luvannut tarjota omiaan. Ja niin tapahtui; viimeiset pisarat valutin taiteilija Sasu Kermanin mukiin. 

Lisäksi vanhoja muisteli taiteilija Sari Hakala palauttamalla viime kevään synttäreillä lainaamansa Hannu Mäkelän romaanin Pushkinin enkeli (2013), josta luimme otteita. Tällä kertaa tulkittiin vain runo "Muistomerkki" (1836) Lauri Kemiläisen suomennoksena ja Sinisen tornin (2014) Ekelöf-runo. Ex tempero -runokin saatiin Kotkan puulaakikarsinnan voittajan Mirko Lehtomäen veljeltä.

Myös AP Kivisen kitarointipuolen hoiteli tällä kertaa Mirko Lehtomäki veljensä ja Itävallasta Erasmus-vaihtoon Kuopioon saapuneen ystävänsä kanssa. Flamengon sijasta Mirkon soittotyyli ristittiin flamingo-tyyliksi.

Kahdesta tarjolla olleesta Hanna Partasen kalakukosta viimeisiä liisteitä nautittiin rakeita paossa kuusten juurella. Kukko oli erinomaista, runokukko Rytkösen uunissa lämmitettyä, mutta kylmä kyyti ei loppunut tähän. Patsaalta lähtiessä Kermanin koira puraisi näpeistä. Minkähän merkki sekin oli? Ehkä ensi keväänä patsaalle ei enää palata. Jos ei Pushkin, niin ainakin Dostojevski jonkun juonen kehittelisi tuosta puraisusta. Nyt se jää nähtäväksi.

Sasu Kermanin kaveri, Olavi Rytkönen ja Sari Hakala raekuuron tauottua poistumassa kuusten juurelta ja patsaalta kohti ensimmäistä keidasta.

Runopiknikillä luettiin kolme tuntia Pushkinin runoelmaa Ruslan ja Ljudmila

A-P Kivinen, Lealiisa Kivikari, Olavi Rytkösen selkä, Sari Hakala ja Luuppa.

Marjo Heiskanen ja Irmeli Erätuli.

Pietarin protestikävelyllä mielenosoittajat lausuivat Aleksandr Pushkinin runoelmaa Ruslan ja Ljudmila. Mutta miksi juuri tätä romanttista Pushkinin läpimurtoteosta?

Raimo Turjanheimon lukuvuoro.

Tätä yritettiin selvittää tämänvuotisilla Pushkinin syntymäpäivillä lukemalla teos kokonaisuudessaan ääneen. Urakka alkoi vähän kello 11:00 jälkeen ja loppui tasan kello 13:57, kun läänintaitelija Marjo Heiskanen lausui kuudennen laulun loppusanat:

Ulrich Sturm lukee, edessä Leena Jauhiainen.

Pois huolet haihtuu, hälvenee,
kun korkeassa salissaan
Vladimir juhlii perheineen
tekoja aikain menneitten
ja päivän kauas kadonneitten.

Runoilija A-P Kivinen Jyväskylästä.

Sari Hakala ja Hesarin Pietarin-juttu 21.5.12.

(Aleksandr Pushkin: Kertovia runoelmia, suom. Aarno Saleva, Artipictura 1999, 19-103)

Jukka Kervinen lukee, Luuppa läähättää.

Lukujen aikana syntyi erilaisia teorioita siitä, miksi runoelmaa lausuttiin Nevski prospektilla ja Pietarin Pushkin-patsaalla sunnuntaina 20.5.2012. Teoksessa on ilmiselvää vallan ja valtaa pitäneiden runoilijoiden pilkkaa, mutta niin on muissakin Pushkinin runoissa.

Ehkä protestikävelyllä olisi voitu lausua mitä tahansa Pushkinin tekstiä? Kun mielenosoittajat marssivat Pushkinin säkeitten suojeluksessa, miliisin oli hankala hyökätä kansalliskirjailijan kunnioittajien kimppuun.

Jukka-Pekka Matero harjoittelee.

Valkeisenlampi 27.5.2012.

Sunnuntainen runopiknik Pushkinin patsaalla päätti kolmepäiväisen lavarunofestivaalin Kuopiossa.

Ja tämän runoelman Jukka Kervinen kirjoitti Puhskinin syntymäpäivillä esitettäväksi. (Oikeana syntymäpäivänä, keskiviikkona 6.6. ainakin Sari Hakala aikoo tuoda kukkia patsaalle).

Holpainen
(Muurahaisen tarina).

Holpaisen isä vetää purilailla
suolasäkin kartanolle.
On lumettoman ajan pää painuksissa:
Sanoo:”Kuin luokkipuu painuu mies muotoonsa täällä”

Markkinoilta vaihtohevonen
kiskoo kuolleen miehen
vieraaseen pihaan.
Äiti painaa itseään vasten
sen rinta soi kuin rumpu

Saksalaisen poika hakkaa
lesken kuusikon
Raha muuttuu paperiksi
ja leipä loppuu taloista
Auringonnousun palossa
täydentyy
yön tähtikirkas kuolema.

Nälkäinen kansa kävelee jälkensä
lumiseen maahan.
Käki kukkuu alkukesän kuolemaa
vihne kurkussa
turpoaa
tähkä




Tuhkalla ruokittu maa
taikoo viertäjän ranteesta
talollisen viljan

Lumi kinostuu
hiiltyneille rinteille
hautaa aurankiertämät kalliot.
Keväällä Holpainen,
vuodenkiertokoulussa
nälän maantieteen
oppinut
laskee reppunsa
väkipirtin lattialle.

Kuopio!

Maailman alusta asti olleet tähdet
näkivät
kuinka meri muuttui makeaksi ja erämiesten harhailuista
syntyivät talot
mutta saksalaisen poika sanoi:
”Tälläista ei ole vielä nähty!”
Hän rakensi huoneisiinsa
hengettömän tekijän,
hämärästä hämärään humisevan koneen
jonka kiertokangen liike
herätti kaupungin
ja opetti sen elämään
patruunoiden tahtiin.


Noustiin korkealle
nähtiin kauas
nähtiin tähdet ja Jumala taivaassa
noustiin kauas
nähtiin
miten metsä lähti Englantiin
miten Pietariin
kyyttöjen tuotto

Puu lähti
Voi lähti
Ihmiset lähtivät
Holpainen karisti 
talollisen hartioiltaan
ja näki naisensa puistossa
missä vaskinen soitto
värisytti rintaa

Näki naisensa tansseissa
missä viulu kitkutti ja klarinetti,
ja missä hampaaton akka taputti
kun juopuneet kisällit
tapailivat askeliaan

Näki keinumäkien pyörinässä
kun elämä nosti
puiden latvojen yli
ja vilautti järvet
ja maisemat
ja kaiken mikä maailmassa
ihaninta on!

Kun puuttuu onni
tai jäinen tahto…
voi sinua Holpainen!
Saksalaisen poika
lähti keikkuvilla kieseillään
ja jätti humisevan koneen.
Hengetön tekijä
naksahteli pakkasessa
Vuokrahuoneisiin tehty elämä
hiipui pois

Lukkarinlahti
voitettiin vedeltä.
Maljalahden malja
taytettiin.
kärsimyksellä.
Maata vyötettiin rautavantein
kun Holpainen lapioi
kahdeksankymmenen pennin päiviään
Rättimäessä
ympärillään kovuuden
katkeroittamat miehet
sekä ne
joille keisarin laki takoi kahleen
ja jotka viimein
toinen toisensa jälkeen
outoihin asentoihin
nostettiin.

©JUKKA KERVINEN

"Aurinkoa / Lämmintä / Ei huolta, ei häivää - "

Isoin Pushkin-kuva on taiteilija Sari Hakalan, ja hänen poikansa Oskari antoi Pushkinille pusun ja kirjoitti vielä ensimmäisen patsaalla esitetyn synttärirunon. Kiitos läänintaiteilija Marjo Heiskasen viestinnän synttärivieraiden määrä moninkertaistui viime vuodesta ja runoja syntyi enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin näillä synttäreillä, joita juhlittiin Kuopiossa Valkeisenlammen rannalla 13. kertaa 6.6.2011 klo 18:00 alkaen. Lähes kaikki runot ovat mukana ja siinä järjestyksessä kuin ne muistaakseni esitettiin illan mittaan. Juhlat alkoivat Sarin leipoman Kaksintaistelu-pullan murtamisella ja päättyivät klo 21:00 tienoissa korttitemppuun. Sarin kuvia löytyy lisää täältä.

Ukko ampui haulikolla

Puskin huusi “Kakka”!

Puukin ampui taivaaseen

sai Lincolnin

kumppanikseen.

Oskari Inkinen

Ainsi tout change

tout passe

Ainsi nous mêmes

nous passons, helas!

Sans laisser plus

de traces

Que cett bargue

où nous glissons

Sur la mer où

tout s’efface.

Raimo Turjanheimo

6/6 -11

Pushkinin syntymäpäivä

Aurinkoa

Lämmintä

Ei huolta, ei häivää –

Muistelen Viljo Kajavaa,

Leniniä,

Majakovskia,

Armas Äikiää –

Viipurin poika hakee

Yhteyksiä Kohymon?

Heikki Tegelman

Tervehdys herra Pushkin

vahdiksi lammen tuskin

Sinua palkattu on

mutta jos olet toimeton

katso vähän nuorten perään

ettei täällä loukattaisi ketään.

Joskus sanan tai kaksi

voisit meille lausua – opiksi.

Ritva Kolehmainen

Kesä aukesi äkkiä uus,

tuli linnut ja tuulille pesät.

Moni uusi tuttavuus

tuli vastaan kun tuli kesä.

Sinä Pushkin et aivan outo oo

hyvin tutulta tänäänkin näytät

olet jäänyt Valkeisen kainaloon

siinä paikkasi hyvin täytät.

Et vanhene et, niin kuin muut

vaikka myrskytuuletkin kohtaat

tänään juurella patsaas hymyilee suut

jopa runoihin juhla tää johtaa.

Eija Lehto

Venäläinen kansanlaulu Pushkinin romaanista Kapteenin tytär

Samuli Suomalaisen suomennos vuodelta 1876

loppupuolen mukaillut Ilkka Markkula

Suomelan originaalisuomennoksen voi lukea kokonaan osoitteesta:

http://www.gutenberg.org/cache/epub/24863/pg24863.txt

    Sinisalo, sinisalo, älä humaja,

    Älä miettimästä estä nuorta miestä nyt.

    Aamun koittaessa tutkintohon mull' on tie,

    Roiman tuomarin, niin itse keisarimme luo.

    -- Sitten keisari käy multa kyselemään:

    Sano, sano, sinä maalta tullut poikanen,

    Kenen kera kävit varkahissa, rosvoilit;

    Kuinka paljon sulla kumppaneita ollut on?

    -- Sulle virkan, suuri keisari ja toivoni,

    Sanon todet valehettomat ja vakaiset,

    Kanssa neljän kumppanin mä kuljin yksissä:

    Yö ensimmäinen heistä, synkkä ja pimeä

    Toinen puukko, välkkyvä ja kaitateräinen

    Kolmas hyvä hevoseni mustaharjainen

    Neljäntenä jousen tiukka jänne helähtää

    kun renkipojan reippaan se matkaan lähettää

    Hymysuulla silloin lausuu tsaari-isänen:

    Kuulkaas poikaa rohkeaa ja sukkeluutta sen!

    Miehen puhetta se oli, suoraa, sattuvaa

    palkinnoksi talon annan sulle rakentaa

    Sen korkeana kattona on aron taivas vain

    pitkä hirsi pystyssä ja lyhyt poikittain.       

Ilkka Markkula

Runoilijan ympärillä

ihmisiä makailee

selvin päin

joku puhuu ranskaa

pikku veneessä pitkin

lammen pintaa

Jorma Ranivaara

Olen koristautunut sinua varten
kuollut kielojen tuoksussa
sankari selkäni takana

Kurkotan, tavoitan haavan
olen koristautunut sinua varten
verraton jalaton mies

Hansikkaat pihkassa heitän pois
kaaren kaari ja latva ja piste
olen koristautunut sinua varten
sinun tähtesi tässä

– mutta koska tuotos nostatti auringon punerruksen lisäksi runoilijan poskille myös häpeän punan, editoi hän tekstiä kotonaan ja päätyi tähän:

Idän pässi, joka tiedät, mitä kaksintaistelua kaipaan,
olen koristautunut sinua varten,
en halua päätäsi seipään nenään
haluan tervanmakean hengityksesi kultaan
valoksi K:n kuvernementtiin
puskuriksi

Hoviväkesi katrilli, luut kuin jääpalat
murtuneina, ällistyttävä jousto, nikamien rahina
ja laineeton vesi, hämmentymätön taivas

Vapaaehtoisten piiristä et pääse pakoon
pidät paikkasi jotta voisimme koettaa
toisin sanoin

Marjo Heiskanen

212 – Pushkin.

112?... tuskin.

Kuskin? Ei,

en tarvitse!

Vielä.

Écusson!

Pushkiiii!

Minna Vänskä

Joseph Brodsky: THE PUSHKIN MONUMENT

Engl. Georg L. Kline 1966 “Russian Review”

And Pushkin falls

On bluish prickly snow

Eduard Badritsky

… A silence

And no further word.

An echo.

And exhaustion.

… His verses

Fluttered mutely

To the ground,

Ending in blood.

They gazed about them

Slowly , tenderly.

They felt unjointed,

Cold, and strange.

Above them stood the gray-heired doctors

And the Seconds, bent and helpless.

Above them stars still sang,

And shuddered;

Above them the four winds

Grew still…

…An empty avenue.

…