Pushkinin hävyttömiä säkeitä Tuli & Savussa

Uusimpaan Tuli & Savu -lehteen (Nro 68-69/2013) Mika Rassi on suomentanut Pushkinin 15-vuotiaana kirjoittaman pitkän runon "Barkovin varjo" (1814), joka kuuluu kuuluun venäläisen hävyttömän kirjallisuuden traditioon.

Tässä muutama alkusäe mausteeksi ja loput kuullaan, tai ainakin luetaan Pushkinin synttäreillä Kuopiossa 26.5.2013:

1

Saattoi kesäehtoo kerran
porttolahan Meshtshanskajan
viraltpannun pappisherran,
ulaanikornetin runoilijan.
Moskovan miekkosen muodikkaan,
ken ol kirjurina Senaatissa.
Ja kolmannen killan kauppiaan,
ja kaks sotilasta juovuksissa.
Jokainen punssilasin tyhjäsi,
meni petiin nuoren lutkan kans
 ja hänet mäiskeli mäsäksi
palavaisilla mulkuillans.

2

Ken nussi ärhäkämmin naista?
Kenen kulli, kun ol raivo taisto,
pillua raastoi kiharaista
ja kuin punapylväs tulta paisto?
Oi mittaaja pillun ja perseen mannun,
tuo huoripukki hanakka,
olkoon kunnia papipin viraltpannun!
Priapoon uhrimies uuttera,
neljänteen varviin terskan työntelit
ja jälleen tussu auki urkeni,
neljäst kävit ja neljäst kiilasit,
ja kullin killuvan ulos vedit!

3
Se killuu! Turhaa on runkkauspesti,
nainen lempiävä kättään hukkaa
turhaan tarttuu terskaan viidennesti...

24
"Hässikäinen, sulle kotti vapaus!"
sanoi viraltpannulle varjo tuonen.
Ystäväni, tiesi Barkov, että tapaus
moinen loppu olisi tämän juonen.
"Portit ovat auki. Siis mee!
Kukaan ei sun kulkuas estä.
Ja tiedä, että pyhimykset palkitsee
hyväin tekoin tekemisestä.
Kävit ahkerasti mua ylistämään,
täss on siitä palkkasi."
Näin sanoi, katosi - ja, ystävät, tähän
päättyy balladi.

Pushkinin syntymäpäivät 26.5.2013

Vuonna 2013 Pushkinin syntymäpäivää juhlitaan Kuopiossa sunnuntaina 26.5. noin klo 12:00.

Viime vuotiseen tapaan juhlat päättävät Kuopion toukokuisen runofestivaaliin, joka alkaa perjantaina Runopuulaakin keräilyerällä. Suomen paras lavarunoilija selviää puulaakin finaalissa lauantaina.

Perinteisen pikniktarjoilun lisäksi synttäriohjelmasta on sen verran tietoa, että Jouni Tossavainen aikoo tulkita Pietarissa kirjoittamansa runon "Pushkin talossani".

Aleksandr Blokin kuolema ja Pushkin

Pietarin Pushkinin talon Pushkin

"Kun Aleksandr Blok käsitti, että vallankumous johtikin tiukkaan vastakkainasetteluun sallitusta ja kielletystä, hän joutui syvään kriisiin eikä voinut enää kirjoittaa runoja.

Vuonna 1921 Puškinin kuoleman vuosipäivänä Blok puhui Puškinista ja hänen aikakaudestaan. Mutta Blokin sanat koskivat myös häntä itseään ja hänen sukupolveaan:

”Runoilijan päämäärä ei suinkaan ole se että kaikki tomppelit ymmärtävät hänen viestinsä; hänen tavoittamansa harmonia saa jotkut heistä valitsemaan inhimillisestä kuonakasasta jotain keskinkertaista kiinnostavampaa. Ennemmin tai myöhemmin aito harmonia tietenkin pääsee tuohon päämäärään; mikään sensuuri maailmassa ei voi estää tätä runouden perustehtävää... Rauha ja vapaus. Niitä runoilija tarvitsee luodakseen harmonian. Mutta rauha ja vapaus voidaan riistää... Ja runoilija kuolee, koska hänellä ei ole mitä hengittää, elämä on menettänyt merkityksensä.”

Taulupushkin Pushkin talossa.

(Jelena Kuzmina; Anna Ahmatova, koditon 1992, 81)


Aleksandr Blokin mielestä Puškinin tappoi ilman puute, ja hänen mukanaan kuoli kulttuuri. Sama toteutui melko pian Blokin itsensä kohdalla, Puškinista puhuessaan hän ennusti oman kohtalonsa. Blok kuoli 7. elokuuta 1921 sydämen uupumukseen ja aliravitsemukseen."

(Lähde: Anna Ahmatova: "Aleksandr Blokin muistolle", suom.Anneli Heliö.

Pushkinin kuolema ja Anna Ahmatovan Pushkin

Pushkinin kuolema 10.2.1837 Pushkinin museon talossa Pietarissa. Homage Jorma Puranen 2012.

Pushkinin kuolinnaamio.

"Kuka tietää, mitä on maine!
Millä hinnalla hän osti oikeuden,
armon tai mahdollisuuden, olla yllä kaiken.
Älykkäästi ja hilpeästi hän vitsaili,
arvoituksellisesti vaikeni
ja jalkaa jalkaseksi nimitti?...

7. Maaliskuuta 1943
Taškent


Suomennos Anneli Heliö

Pushkinin museon Pushkin.

Kun Anna Ahmatova ei enää saanut runojaan julkaistuiksi Neuvostoliiton
kommunistisen puolueen salaisen julkaisukiellon vuoksi vuodelta 1925,
hän alkoi tehdä käännöstöitä. "Tuona aikana hän ryhtyi myös tutkimaan
Puškinia, runoilijaa, joka hänen sanojensa mukaan ´voitti ajan ja tilan
rajoitukset`. Ahmatova uskoi kulttuurin voimaan, hän koki välttämättömäksi
menneisyyden muistamisen, hän ei halunnut unohtaa.”
(Musej Anni Ahmatovoj, Leningrad 1991)

Museon Pushkin, 1950.

Ahmatovan Puškin-esseet on koottu kirjaksi nimeltä O Puškine. Hän on
tutkinut runoilijan historiallisia teemoja, keskeisenä kohteenaan miten
Pietarin kaupunki ilmenee Puškinin runoissa. Ahmatovan esseet käsittelevät
myös Puškinin kielellistä ilmaisua ja häneltä Ahmatova on omaksunut klassisen
yksinkertaisen, lakonisuutta tavoittelevan tyylin sekä arkaismien ja että juhlavan
pateettisuuden käytön kuin bysanttilaisessa kirkkokielessä, kuin myös tavan
käyttää kansanperinnettä sen kaikissa mahdollisissa tyylilajeissa.

Ahmatovan museon Pushkin ja Herra Tossavainen.

Puškinista tuli hänelle myös koodi, jonka runoista puhuessaan hän saattoi
tarkoittaa omia ´vaarallisia` säkeitään. Omien sanojensa mukaan hänen
runoissaan oli kolmoispohja."

Pushkinin museossa marraskuussa 2012

Markus Leikola, Iisakin kirkko ja hotelli Astoria Pietarissa 20.11.2012.

Kuva: Markus Leikola.

"Kotimuseot ovat sitten kummallinen instituutio! Me haluamme tietää, miten joku on elänyt - mutta esineistö ei tietenkään ole täsmälleen samassa kunnossa ja järjestyksessä kuin sankarin aikana.

Osa on mennyt rikki tai hapertunut, osan vei

perikunta mennessään, osa on aseteltu siten, että se sopii paremmin museon esittämään kertomukseen. Samaa tirkistelynhalua kuin vaatekaapin availuhaastattelut kotikuvineen aikakauslehdissä, näennäistä läheisyyttä, tavoittelemme otetta viitanliepeestä. Yhtä tietoista rekonstruktiota kaikki, ei todellisen elämisen tosikuvaa. Pah!

Mutta kun Pushkinin kotimuseossa Pietarissa tajusin, että tämä kuvan rautamötikkä hänen työhuoneensa seinustalla oli loota, johon runoilija laittoi käsikirjoituksensa, mielikuvitus tulvahti valloilleen: varmuuskopiovarasto! Siellä ne ovat kaikki olleet! Enkä hämmästellyt enää mitään, sillä en saanut silmiäni irti kuolleesta raudasta moneen minuuttiin."

(Markus Leikola, Kulttuurilehti Akku, 19.11.2012)

Pietarin Pushkinit marraskuussa 2012

Pushkinin talon Pushkin katsoo Nevaa Vasilin saarella.

Pushkinin talon Pushkin.

Pietarissa riittää Pushkinin patsaita, joita on kuvattu myös tänne.

Pietarin-reissujeni toiseen monumenttiin törmäsin sateisena iltana Taiteiden aukiolla, jossa mielenosoittajat toukokuussa 2012 lukivat ääneen Ruslania ja Ljudmilaa, kuten myös savolaiset samana keväänä Pushkin syntymäpäivillä.

Taiteiden aukion Pushkin.

Pietarin kolmannen monumentin, joka muistuttaa kovasti Kuopion patsasta, löysin tänään Vasilin saarelta Pushkinin talon edestä.

Sari Hakalan raportti Pushkinin syntymäpäivänä 6.6.2012: "Masu on täynnä lettuja."

"Tänään on Pushkinin syntymäpäivä. Perinteinen syntymäpäivä patsaalla, runojen kirjoittelu ja lukeminen, on tänä vuonna siirtynyt Runopuulaakin yhteyteen toukokuulle. Sinnikkäänä sinttinä tilasin kuitenkin itselleni muonituksen  ja kävin varastamassa paikallisesta puskasta onnenkukkasen runoilijalle. Sain ilahduttavaa seuraa. Reijo Valta tuli Oulusta asti osallistumaan hillittyyn bakkanaaliin...."

Näin alkaa Sari Hakalan raportti Pushkinin "oikeilta" synttäreiltä vuonna 2012 ja se löytyy täältä.