keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

2009

Runoilija Jyrki Heikkinen tulkitsi uuden Pushkin-runonsa "Idän taju" myös Kuopion Vuorikadulla taiteilija Antti Immoselle 6.6.2009.

Pushkinin syntymästä on kulunut 210 vuotta. Sen kunniaksi Suomen ainoalla Pushkinin patsaalla vietettiin 11. kerran synttärijuhlia.

Valkeisen lammen rannalla avattiin kurkkua ja runouden kesäkautta joutavanpäiväistä pönötystä vältellen taiteilija Sari Hakalan, Runokukko Tossavaisen ja runoilija Jyrki Heikkisen seurassa lauantaina 6.6. klo 18 alkaen aina noin klo 20.30 päätyen.



Birthday of Alexandr Pushkin was 210 years ago, and the honor of Finland's only Pushkin statue we wee celebrating in Kuopio again.

Jyrkin uuden Idän taju -runon Pushkinille voi katsoa ja kuunnella täältä.

Jounin tulkinta Maria Jotunin patsaan puheesta Pushkinille löytyy täältä.

IDÄN TAJU
Jyrki Heikkinen 6.6.2009

Älä pelkää turhaa työtä terävää kulmaa
muurahaispesää oikeaa sanaa
saat aina hakea
tuntemattoman porteilla
tärkeää ei ole se mitä kuulet
mitä yhtäkkiä tapahtuu
jos jotain jää epäselväksi
anna sille nimi
niin se kotiutuu sydämeesi hopeakengät jalassa
kun tuuli kuivuu oksille
juuret väsyvät pitelemään maata aloillaan
tahtotila ihmistä
ja ajantaju saranapuolta
jos on mökki pilvissä
katoavat vuoret ja
putoavat meret
joskus voi luulla että pelkkä ajatus
salpaa hengen
että tuuliviirin narina synnyttää myrskyn
sillä tähtitaivas ei ole
muuttumaton vertavuotava haava
maan sisään poljettu lumihuippu on
nouseva mutta hitaasti alkuun päästyään
hyvä ajatus kestää
jos se on toivomus tai lupaus
juuri kun alkaa tuntua ettei mikään pääty
sinivuokko avaa silmänsä
ja muuttolinnut palaavat ilmojen halkeamista
jonakin päivänä
sataa ensi kerran polulle
ensimmäinen ajatus on tärkein
polku on luonnossa
tuuli liehuttaa kevyttä lippua pihalla
ja koira haukkuu puuta ja kalliota
uikuttaa auringonpaisteessa ja varjossa
todistus on annettu
ja tarkkana saat olla sillä
elävä luonto on käsittämätön
sen oliot jaettu kolmeen ryhmään:
viehättäviin, tavallisiin ja epämieluisiin
näistä ryhmistä on ensin mainittu ehdottomasti valtavin
lännen taivas on illalla valtava
idän taivas aamulla


PUSHKIN HYVÄ, SANOTAAN TEATTERIN EDESSÄ
Jouni Tossavainen

Minä olen piikkinen nainen
joka päivä ja yö piikitän
vaikka kivisen talon katseeni poraa

Mitä muija ärhentää, Pushkin värisee
Marian silmät lämmittävät
kuparipalttoon selkää kuin kyyneleet

mitä uliset, kohta tuo tshuhnan lampi tulvii
ja minä olen kurkkuani myöten täynnä
kukkokulttuuria

ennen kuin sinun mekko edes kostuu, minä kastun
jos nyt tuota kiillotettua riivinrautaa
voi sanoa Marian mekoksi tai Jotunin patsaaksi

Pushkin hyvä, sanotaan teatterin edessä
russakan kuosille
mallin mitat ja piikkieni pituus riittää

ensin nenäsi alta kaivettiin talvisodan pommeja
kuin verta tsaarin nenästä
nyt rakennetaan ruusutarhaa

eilen verta tänään synttärirunoja
huomenna saat seistä yksin kuin mies ja patsas, miehen malli
tai mistä sen tietää jos vaikka kaivot lentää

niin äkkiä tuulen suunta muuttuu unionissa
tänään pommeja huomenna ruusuja
huomenna pommitetaan Tshetsheniaa

tänään juhlitaan Pietaria, sinua ja ohranatsaaria
unohdetaan Irakin ja Israelin pommit
lauletaan Oneginia ja ohjuksia kurkku suorana

suorassa lähetyksessä terrorismin mullaksi
ja tulvaksi joka nousee nenääsi
jos minä tästä suutun

itkuvirren sijasta kyykistyn
levitän hameeni
sinun ja muiden pietareiden niskaan


(Liiketoimintasuunnitelma, Like 2004)

http://www.facebook.com/group.php?gid=44377982575#/event.php?eid=96952282832

2008



Hanti-Mansin Pushkin ja Natalia Goncharova 29.6.2008.

2007

Vuodet, kuten tämän blogin muistot eivät ole täydellisiä. Jos Sinulla on omia muistoja Pushkiniin liittyen, kirjoitathan ne kohtaan KOMMENTTIA, kiitos. Muistuta myös vihreistä, tai muista lisäyksistä, niin siirrän ne sivulle.

Years like this blog memories are not perfect. If you have your own memories of Pushkin in relation to print than they are of the COMMENTS, thanks. Remind the mistakes, or other additions, which I will move to the blogpage. (All translations: Google)

2006



Petroskoin Pushkin 26.9.2006.

2005

En enää jaksanut järjestää Pushkinin syntymäpäiviä enkä saanut Pushkinia mukaan kuopiolaisen kirjallisuustapahtuma Kirjakantin ohjelmistoon.

I no longer aranged Pushkin birthdays. I did not get the Pushkin to the official program of the Book Fair Kirjakantti in Kuopio.

2004

Pentti Vänskä, Mihail Kuzmin, Sirpa Pääkkönen ja Jukka Mallinen.

JUONTAJAN JUONI
Kuopion kaupunginteatterin ala-aula 6.6.2004

Olavi Rytkösen avaus:
- Tervetuloa:

1. Runoilijaa juhlitaan parhaiten runoilemalla, joten Pohjois-Savon kirjallisen yhdistyksen Vestäjien runoilijoista aloitti eilisen Torislamin kakkonen Esko Lovén.

2. Kuopiossa on nykyisin enemmän kirjailijoiden patsaita kuin eläviä kaunokirjailijoita, joten seuraavaksi keskustelevat Maria Jotunin ja Aleksandr Pushkin patsaat Tossavaisen runossa Pushkin hyvä, sanotaan teatterin edessä.

3. Runon jälkeen puheenvuoron saa Raimo Vihonen, joka kertoo millaista yhteistyötä runouden ja kuvataiteen välille on suunniteltu Kuopiossa?

4. Venäläinen runoilija Marina Tsvetajeva kysyi: "Kuka mennyt tai olemassaoleva runoilija ei olisi neekeri?" Nyt tämän päivän kuopiolaiset neekerit Leena Raveikko, Raija Pohjolainen ja Irmeli Kornienko saavat runoiluvuoron.

5. Johdantona pietarilaisen päävieraamme Mihail Kuzminin runoille kuullaan Tossavaisen runo Pietarin tiellä.

6. Mihail Kuzmin ja Jukka Mallinen.

7. Keskustelu. Ketkä paikalla Venäjä-Klubista? Onko Jaakko Rönköllä aluksi kommentti aikaisemmin kuultuun? Jos on, niin hyvä. Jos ei, onko yleisöllä kysyttävää. Jos ei, niin Tossavainen kysyy.

Loppu: kiitos järjestäjille Elävien Runoilijoiden Klubi, Vestäjät, Kuopion kaupunginteatteri, Kuopion kulttuuritoimisto ja Kuopion matkailupalvelu.

KUOPION KULTTUURITOIMISTOLLE


Runokukko (Jouni Tossavainen ja Olavi Rytkönen) anoo Kuopion kulttuuritoimistolta 1 220 euron avustusta 11. Pushkinin syntymäpäivien järjestämiseen 6.6.2004.

Yleistä:
Runokukko ja Elävien Runoilijoiden Klubi juhlivat jälleen Aleksandr Pushkinin syntymäpäiviä runoilijan Valkeisenlammen patsaan tienoilla. Päävieraaksi on luvassa venäläinen runoilija ja Kuopiosta Argument & Fakt -lehteen juttua kirjoittava Michel Kuzmin, jonka tapasin Pietarissa syyskuussa 2003.
Kesäkuun 6. on sunnuntai, joten tilaisuus voi olla päivällä. Tilaisuuksia voi olla kaksikin, koska Pohjois-Savon kirjallisen yhdistyksen Vestäjien ja Venäjä Klubin osalta ohjelman suunnittelu on kesken, ja Pushkinin patsaalta voidaan siirtyä jatkamaan runoilua, luennointia ja keskustelua sisätiloihin.
Sateen varalta (puoli ja puoli -mahdollisuus edellisten kymmenen tilaisuuden perusteella) varaisin Kuopion kaupunginteatterin ala-aulan, jonka vuokrasta ei ole kiinteää ohjetta. Tila mahdollistaa tarjoilun.

Ohjelmassa:
- Vestäjien osuus, josta sovittu alustavasti pj. Ritva Kolehmaisen kanssa puhelinkeskustelussa 27.2.2004
- Venäjä Klubin osuus, josta tietää Kari Turunen (0400 - 573 191)
- Pietarilaisen runoilijan Michel Kuzminin ja suomentaja Jukka Mallisen Pushkin ja omat runot
- Jouni Tossavaisen Pietarin tiellä -runo kokoelmasta Liiketoimintasuunnitelma, Like 2004, saatavana myös venäjäksi
- Keskustelussa mukana taiteilija Jaakko Rönkkö (Ars Libera)
- Juonto Olavi Rytkönen

Kulut:
- Kuzminin matkat Pietari - Kouvola - Kuopio - Pietari, juna 100 euroa
- Mallisen matkat Helsinki - Kuopio - Helsinki, juna 2 x 44 euroa 88
- Vierailijoiden majoitus 2 x 75 euroa 150
- Vierailijoiden ja esiintyjien päivärahat, käännös- ja esiintymispalkkiot
Lukukeskuksen ohjekustannusten mukaan:
- Kuzmin ja Mallinen 2 x 210 euroa 420
- Vestäjät, Venäjä Klubi, Jouni Tossavainen ja Olavi Rytkönen 400
- Kaupunginteatterin ala-aulan vuokra ja äänentoisto 50
- Ilmoitukset, markkinointi ja tiedotus 300
- Muut kulut 50
---
Yht. 1 558 euroa

Tulot:
- Kuopion kaupungin avustus 1 220 euroa
- Elävien Runoilijoiden Klubin avustus Kuzminin ja Mallisen matka- ja yöpymiskuluihin 338 euroa sovittu alustavasti Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtaja Mirja Halosen kanssa puhelinkeskustelussa ja sähköpostikirjeenvaihdossa

Tulos:
Mahdollisuus tavoittaa noin 50 -- 100 savolaista runouden ystävää paikan päällä. Radio Savon, Savon Sanomien, Ylen tv:n Itä-Suomen alueuutisten, Viikkosavon, Kotikaupunki-lehden ja Uutiskukon kautta mukaan pääsevät myös muut. Kuopiosta juttu pietarilaiseen Argument & Fakt -lehteen. Vestäjien, Venäjä Klubin, Jouni Tossavaisen, Michel Kuzminin ja Jukka Mallisen tekstien käyttöoikeus Pushkin kävi täällä -julkaisussa, johon kootaan teksti- ja kuva-aineisto Kuopiossa järjestetyiltä Pushkinin syntymäpäiviltä.

Kuopiossa 27. 2. 2004
Runokukon puolesta
Jouni Tossavainen
Lönnrotinkatu 38
70500 Kuopio
017 - 261 7473, 050 - 381 6250

Toteutuneet kulut:
- Kuzminin matkat Pietari - Kuopio - Pietari 840 ruplaa noin 280 e. + Kouvola - Kuopio 32 euroa, yht. 312 euroa
- Mallisen matkat Helsinki - Kouvola - Kuopio 20,20 + 24 euroa,
yht. 44, 20 euroa
- Vierailijoiden majoitus Lönnrotinkatu 38: muikkukukko ja muu ruoka 31,30 + 27,10 euroa sekä juomat 64,53 euroa, yht. 123 euroa
- Markkinointi: Pietarin tiellä -juliste 27 euroa
---
Yhteensä 506 euroa
Kuopiossa 6. 7. 2004
Jouni Tossavainen

MIHAIL KUZMIN
s. 1949

Mihail Kuzmin aloitti runojen kirjoittamisen 1964 -- 1965. Hän opiskeli psykologiaa Leningradin yliopistossa 1971 -- 1976.
Vuodesta 1974 vuoteen 1989 Kuzmin oli Leningradin karikatyriklubin (cartoonists) teoreetikko ja kirjoitti artikkeleita Venäjän ja ulkomaiden sarjakuvapiirtäjistä:
”Sellaiset taiteilijat kuin Roland Topor, Cardon, Miroslav Bartak, Tomi Ungerer, Gormelin, Sergei Tiunin, Jiri Sliva, Bosc, Mose, Andrzej Mleczko, Leonid Tischkov ovat paradoksaalisella ajattelullaan vaikuttaneet sanataiteeseeni.”
Kuzminin ensimmäinen runojulkaisu oli viikkolehti ”Liettuan kalastajassa” (Klaipeda) venäjäksi ja liettuaksi 1983.
Maanalaisina julkaisuina ilmestyivät kokoelmat ”Idees-fixes”,1980, ”Kiehuva dialogi”,1980, ”Itsepakottamisen pulssi”, 1982, ”Päivän lehdet - yön juuret”, 1983, ”Talo, jota utopiat lämmittävät”, 1985, ”Paperikatedraali”, 1987.
Ennen perestroikaa Kuzmin julkaisi lähinnä Baltian maissa sekä Puolassa. 1980-luvun lopussa hän julkaisi venäläisissä runousaikakauslehdissä ”Poezija”, ”Petropolis”, ”Junostj”, ”Arion”, ”Futurum Art”, ”Zvezda vostoka” sekä ”Venäläisen verse libren antologiassa”.
Vuodesta 1985 lähtien Kuzmin työskenteli suuressa pietarilaisessa päivälehdessä SMENA, jossa hän julkaisi runoja ja esseistiikkaa. 1990 - 1992 hän veti Smenan kirjallisuussivua ”Tik-tak”. 1996 -- 2003 Kuzmin johti Smenan kulttuuriosastoa.
Joulukuusta 2003 lähtien Kuzmin on työskennellyt aikakauslehdessä ”Taiteen uusi maailma”.

Internetissä:
http://www.futurum-art.ru/svezhij/kuzmin_stixi.htm
http://www.arion.ru/mcontent.php?year=2002&number=73&idx=946
http://www.futurum-art.ru/svezhij/m_kuzmin.htm
http://art.kolohouse.ru/pages/autors/kuzmin.htm
http://art.kolohouse.ru/pages/works/kuzmin.htm
http://www.ozon.ru/context/detail/id/248476/?type=313

”Jotta kuva työstäni olisi selvä, minun on sanottava, että en kokenut koskaan itseäni dissidenttirunoilijaksi. Enkä ylipäätään taistellut neuvostovaltaa vastaan. Päinvastoin, ankarana neuvostoaikana yritin sensuurista huolimatta julkaista teoksiani mitä uskomattomimmissa (välistä huvittavissa) julkiasuissa. Kerran löin vetoa ystävieni kanssa ja julkaisin tekstejäni yli kymmenessä yliopistolehdessä, mm. Kaliningradin, Permin ja Novosibirskin yliopistolehdissä.
Pidän runoudesta, joka ei tuputa lukijalle yksilöllistä kokemusta (yhden ihmisen iloja ja suruja), vaan näyttää hänelle jotain olemisen, muistin, intuition, maun syvimpiä lakeja. Ts. todellinen runous on kappaletavaraa: onnistuneet runot voi laskea sormin. Runoutta ei voi laittaa liukuhihnalle.”

JUKKA MALLINEN
s. 1950, fil.kand. Moskovan yliopisto 1978

Kääntänyt paljon uutta venäläistä kirjallisuutta, mm. runoantologian "Päämäärä vie meitä ympyrää" ja proosa-antologian "Hauskat hautajaiset", Jevgeni Popovia, Vladimir Sorokinia, kaksi nidettä Joseph Brodskyn runoja, uutta pietarilaista filosofiaa: Valeri Savtshukin "Veri ja kulttuuri" sekä Andrei Demitshevin "Kuolema työssä".
Kirjoittanut mm. Venäjästä, Valkovenäjästä, Tshetsheniasta ja Keski-Aasiasta.
Järjestänyt monenlaisia kulttuuri- ja ihmisoikeustapahtumia Venäjällä ja IVY-maissa.


MIHAIL KUZMIN
Suom. Jukka Mallinen

HERMETISOINNIN POISTOYRITYS

Murhe on romaanin dekandentti muoto.
Ikävä - hiljaisuuden filosofinen ulottuvuus.
Joka kolmannella kirjoitushullulla
törröttää hörökorvat.

Epätoivo sekoittaa leveysasteet pituusasteisiin.
Kuolinkamppailu on rakastunut entisaikoihin.
Espanjalla on runsauden pulaa Don Juaneista,
jotka hyppäävät pituutta.

Epidemia keräilee anekdootteja.
Onnettomuustapaus on valmis kuolemaan
ja vain aatteellisesti konkurssin tehneet
eivät rakasta laulamista...


MAGNEETTIKENTÄT

On oltava unohdettu nimi
ei saa olla muistomerkki

On oltava myöhästynyt juhla
ei saa olla kiitollinen

On oltava orvoksi jäänyt salaisuus
ei saa olla uskova

On oltava kuollut tienristeyksessä
ei saa olla ihminen


VAJOAMINEN IRREAALISEEN

Läpitunkeva katsanto nöyrään murheeseen...
Oli vai ei alussa sana?

Vilpitön valitus nitisevällä vuoteella...
Onko kukaan nähnyt totuutta nukkuvana?

Iso polttohaava keskellä taskua...
montako askelta pyhään petokseen?

Piilottelevan omantunnon sisäinen ääni...
Onko maailmassa murheisempaa kertomusta?

Täsmäisku kaikkeuden takaraivoon...
Paljonko Herralla on nakkikioskeja?


JUHLAN JANO

Hukkuvat filosofit
hukkuvat runoilijat
hukkuvat turistit
kotirouvat
ja torvensoittajat
mutta rotat
kipittävät
laivalta tanssiaisiin...

Tuhoutuvat kaivosmiehet
laskuvarjomiehet
geologit
lentäjät
ja speleologit
mutta myyrät
kaivavat
käytäviä tanssilattian alle

Palavat laiskurit
mämmikourat
ja heittiöt
hajamieliset ihmiset
ja itsevarmat palomiehet
mutta yöperhoset
lentävät
kabareen valoihin...

Kuolevat ohukaiset
ja paksukaiset
kaljut ja kampurat
ja pitkänenäiset papirosseineen
mutta bakteerit -
osallistuvat
mysteereihin...

EUKLIDEEN IHMISKUNTA

Seitsemän numero on kärpästä pelottavampi.
Virtahepoja rakastaa numero viisi.
Numero kuusi aiotaan adoptoida
kylässä vanhan naisen luona.

Numero kahdeksan on lääketieteen professori:
hoitaa flunssaa syövältä.
Numero neljä kerää vadelmia
sinne päin.

Numero yksi filosofoi rankasti:
kiskoo Hegeliltä karvaturkin.
Rakastuu hiljaa Zarathustraan
ja löytää Kantista kirpun...

Ja jälleen tuoksuvilla tyynyillä
huvittelee viisas nolla:
sen hopeisilla huulilla
Don Juanin känsä.


ALKEISYKSIKKÖ ”EN”


En saa ajettua painavuutta televisioruudulle...
en rakastuttua lehden rivien välissä...
filosofoitua itsepetoksesta...
kohdattua kohtaloa vihannesvarastossa...

En saa keksittyä loppusointua oluttuopille...
löydettyä patongille telinettä...
paettua kollektiivia...
en jaksaisi odottaa kapinaa...

En pääse eroon epäuskosta...
saa itkettyä sateessa...
lopetettua kaksinaamaisuutta...
siirrettyä elämääni myöhemmäksi...


SENSAATIO

1 + 1 = 1
2 + 2 = 2
3 + 3 = 3
4 + 4 = 4
5 + 5 = 20


TUHATVUOTINEN ELÄMÄ


Aatami suutelee Eevaa ensimmäistä kertaa,
vaan Eeva onnittelee häntä kultahäiden johdosta.
Aatami ostaa auton,
vaan Eeva päästelee sillä 200 km tunnissa.
Aatami taistelee kurjuutta vastaan,
vaan Eeva synnyttää hänelle heti neljä lasta.
Aatami ymmärtää, mikä on elämän tarkoitus,
vaan Eeva tuntee, ettei enää rakasta häntä.
Aatami tekee vallankumouksen,
vaan Eeva vaihtaa muotia.
Aatamista tulee presidentti,
vaan Eeva pitää parempana ohjailla valtiota.
Aatami kuolee palkkamurhaajan luotiin,
vaan Eeva kauhistuu, että on jo vanha nainen.


RYÖSTETTY INDIVIDUALISTI

Etelään lentäneet linnut
nappasivat mukaansa
minun siipeni

Hamletia esittänyt näyttelijä
omaksui
minun eleeni ja ilmeeni

Sammuttimella huitova palomies
teki selvän
minun silmieni loisteesta

Filosofian peruskysymykseen
vastannut filosofi
varasti minulta toivon

Tutkinnan lopettanut virkamies
hautaa minun nimeni
failiin no. 540


TAIDE TAITEEN VUOKSI

Seitsemältä illalla saapui muusa.

Kun tietäisi,
asialle vai vieraisille.

Kehuin sille,
että minulla on jo lähes valmiina:
ylähengitystiehyeiden sonetti,
kilpirauhasen krooninen dityrambi
ja päänsäryn elegia.

Istuin muusan kanssa aamuun asti
ja käsittääkseni onnistuin
vakuuttamaan sen
tekemään vielä yhden
lyyrisen abortin.

RAUHALLINEN KATSANTO MENNEISYYTEEN

Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu


YMPYRÖIHINSÄ PALAAMATTA JÄTTÄMINEN

Ivan Burkinille

Kädessäni mikä ihme:
Afanasi Fetin käsi,
joka kirjoitti nerokkaat rivit:
”Kädessäni
mikä ihme:
kätesi.”

Ja Mustin käpälä,
karvainen ja lämmin,
myös kädessäni.

Ja Mustista
kirjoitti Afanasi Fet
nerokkaat sanat:
”Vaan ruusu putosi Mustin käpälälle.”

Nyt teemme yhteenvedon:
kädessäni kätesi,
Fetin käsi,
Mustin käpälä
ja ruusu,
jonka poimin
Eedenin tarhasta.

Luoja, mikä onni
onkaan olla lukenut!


SARJASTA ”RUNOUS TYÖSSÄ”

Minulle riittää
kolme
runoa

Yhden
laitan
pään alle

Toiseen
kietoudun
kuin peittoon

Mutta kolmas ilmestyy unessa
itsestään


KIRJALLISUUSKRIITIKKO

Lev Anninskille


Olin ihastuksissani
Pasternakin runosta
”Rinta suudelmien alle kuin pesuhanan alle”,
kun kaksimetrinen mieshoitaja
antoi minulle neljäkymmentä vesikauhupistosta.

Yritin tajuta eron
Pushkinin kiitävien myrskypilvien
ja Fetin värisevien hattaroiden välillä,
kun kaksi huligaania antoi minulle turpiin
raitiovaunun päätepysäkillä.

Ajattelin kokettiutta
tyypillisenä metaforien tautina,
kun kolme aikuista muijaa raiskasi minut
kulttuuripuistossa.

Mietin mystiikkaa
Dostojevskin tuotannossa,
kun yhdeksänkerroksisen talon katolta
putosi päähäni tiili
jostain kootuista teoksista.


DEPRESSION OIKEUTUS

Eikä tuuli kuitenkaan
pohdi kantilaisittain.

Eikä aurinko koskaan
kiistele yhdentekevyyksistä.

Eivätkä kivet yritä
ajatella kriittisesti.

Eikä kuiva ruoho
sepitä traktaatteja.

Eikä sade hakkaa
kirjoituskonetta.

Ja vielä vähemmän haaveilee
lumi tulevansa
20. vuosisadan intellektuaaliseksi sankariksi...


PUTOAMISEN LOPUTTOMUUS

Viimeinen lehti
puusta putoava
putoaa kyynellammikkoon

Viimeinen lehti
puusta putoava
putoaa pilvistä

Viimeinen lehti
puusta putoava
putoaa osaamatta enää pudota

Viimeinen lehti
puusta putoava
putoaa mielikuvituksessa

Viimeisen lehden perään
puusta putoavan
puusta putoaa
ensimmäinen näkymätön lehti



HALU VAIHTAA PAIKKAA

Kerran Lontoo suuttui englantilaisille
ja lähti matkalle maailman ympäri...

New York horjui pitkään,
mutta lähti kuitenkin lentämään ilmapallolla...

Pariisikaan ei jäänyt paikalleen,
vaan purjehti Intian rannoille
menetettyjen illuusioiden perässä...

Vaan Rooma, tämä ikuinen kaupunki
eksyi Arabian erämaahan
ja kuoli nostalgiaan...

Ja Tarakanihan kylä yksin
ei lähtenyt minnekään.
Sen oli kotona hyvä...

2003

Vas. Aarno Saleva, oik. Johanna Väisänen.

Pushkinin 10. synttärit
Pushkin, 10 birthdays


Pushkinin 10. synttäreillä keskityttiin runouden kääntämiseen vaikeuteen. Pushkinin suomentamisen vaikeudesta puhui ensin kuopiolainen taiteilija Johanna Väisänen, ja esitelmää saapuu kommentoimaaan Turusta asti klassikkosuomentaja Aarno Saleva.

Saleva tunnetaan Pushkinin Kertovien runoelmien (Arctipictura 1999) kuten "Ruslan ja Ljudmilan", "Kaukasian vangin" ja pietarilaisen "Vaskiratsastajan" kääntäjänä. Lisäksi Saleva on suomentanut roomalaisia ja venäläisiä klassikoita, mm. Phaedruksen ja Krylovin faabelikirjallisuutta.

Ja lopuksi Runokukko eli savontaja Olavi Rytkönen ja kirjailija Jouni Tossavainen runoilivat ensimmäisen kerran Pushkinia savoksi. Runokukon lisäksi Pushkinin Kuopion syntymäpäivistä vastasi kymmenettä kertaa Elävien Runoilijoiden Klubi.

JEVKENI ONEKIN
Ensmäene luku
Vuan elämässä sitä kiireenvoejetta piisoo
Ruhtinas Vjatsemski

1.
Setä se ollii hyvinnii tolokun miehiä
ee se varsin tahallaa kippeekkää heettäätynnä,
Se vua pitsi arvostammaa ihteesä
ja näenniihän se homma luotti.
Siitäpä kelepas mallia mittailla ite kunnii;
vuan suatta uskoo jotta jonnii verra kehtuutti
kyköttee siinä petin reonalla yön päevän kanssa,
eekä passanna jalotella askeltakkaa!
Luonnolle otti sitä vaevasta viihyttee,
tyynyä koplotella koholleen,
nuama rutussa roppia tyrkytellä,
ähkee ja atvaella itksee:
Etkö tuo pikku hilijoo alakas jootoo mullan syöntii!


2.
Näen se poejankellukka tuumaelj
kun hevoskyijillä kurruuttelj niin että pöly lenti,
tuo kaekkiin ommaestesa perijä.
Lutmiilan ja Ruslanin ystävät!
Minun rommaanin sankarin kanssa
espuhheita iliman, nyt justiisa ja heti
Jos passoo nin saesko esitellä:
Onekin, Nevan rannoelta , meekäläesen kaverj.
Siellähän sitä ootta suattanna työkii, lukijat, syntyä
tae aenae olla olovinnaan.
On siellä tullu minunnii kuleksittua;
etupiässä harmia kerreemässä.



3.
Kun palavelj aekasa oekeen viimisen piälle,
rupes isäsä sitten elelemmään laenoen varassa,
pit kolomet seorapiirikyökkäjäeset vuojessa
ja siihenpä ne rahat männä sutkahti.
Kohtalo kuitennii siästi Jevkenin:
Esinnä matami perässä rekelti
sitten tulj tilalle mösjöö.
Penska olj raelakka mutta nätti.
Että laps ee oes tuskaatunna
niin mösjöö opetti kaekkee leekin varjolla,
ee tympässy kaaheella kurilla,
koeruutta jos tek niin pikkusen vuan jottaen sano
ja vei kuleksimmaan Kesäpuistoon.


4.
Sitten kun Jevkenillä alako se nuoruusaeka,
millonka kaekkee toevoo ja syömmessä
häekyilöö vaekka mitä,
tulj mösjöölle lähtö.
Siinäpä se on sitten Onekin vappaana;
Tukka viimisen piälle,
ja vuatteet ku hienommallae herralla.
Ja viime lopussa piäs seorapiireihin.
Ranskoo huastel ku tyhjee vuan
Sae sanan suustasa ja osas kirjottoo;
Sylykyttelj masurkkoo
ja kumartel niin ku ee mittään;
Mittees vielä? Seorapiiri piätti
Että tolokku poeka ja nätti kun mikä.


5.
Kaekkiha myö opiskellaa pikku hilijoo
sitä sun tätä, lajisa kutakii,
Sillä laella se sitten kelepoo
kasvatuksensa kanssa loestella.
Sitä sano monettii että Onekin ollii
(erikoesesti piättäväesten ja ankarii mielestä)
oppini poeka, vua liijannii tarkka:
osas ottoo huastellessaannii asijan ku asia
mukava keppeesti
nii ku oessii hyvinnii asijanpiälläeläjä
On hilijoo ku riijellään jostae tärkeestä
ja naarattaa naesia iha yhe äki arvoomatta
vitsikkäetten värssyinsä kanssa.

(Sav. Runokukko: OR/JT)


Pietarin Pushkin 8.9.2003

PIETARIN TIELLÄ
Jouni Tossavainen

Valkea taivas siniset veet, veri pohjalla aaltoilee
Tunnoton tie vie tuttuja värejä ja minun pelkoja kohti
Terijoella pysähdymme ja tie on voitie

I:llä alkava meri Suomen viileä lahti ja taivas vain pääskyä vailla
Tulta pyydän Ahmatovan haudalla, saan myös tupakan
Brodskyn hiekkaan valuneelle haudalle haudattavaksi ja siellä on

vihreä katse saa syleillä Kellomäen ajattomaksi ja harmaat seinät
tihkua variksen sorakieltä kuin Vasilin saarella, jonka halusit valita
ennen maata, Kirkkoa ja Venetsiaa –
kunnes joku nostaa tiilestä talon ja vielä korkeamman aidan

Taivaan ja veren välissä sfinksi laskettelee kaiteella Fontankan
harmaille vesille kaksipiippuisia juttuja takapuolesta
kullattu naama ihan pokkana Mona Lisan arvoituksena
kaunottaren lapaluuna joista toinen soittaa Valse Tristen liturgiaa
toinen venäläistä rokkia, aamupalalla hyppivien kuppien tytinää

kissaa tekisi mieli silittää, tuskin uskallan kameralla ojentaa vihreitä silmiä
eikä kuva onnistu, kauneus on niin katoavaista paitsi Pietarissa

Onnellinen katukivi joka näkee varjosi mekon alle. Jos uskallat
mustan mustalla halaat auki kissan selkää silittämällä, jos uskallat
venyttää juhliasi pitemmälle kuin liiterin varjo hangella. Saan suullani levälleen tuskin sivut
kuuntelen sujuvasti kieltäsi

mustien autojen mies jatkaa liikettä kellarikuulusteluja tummien lasien takana
niin että ruskea rappaus roiskii rikkauksia, verestä sementtiä russakan
ja valkoisten niskaan. Raaka tuuli kuulustelee yhtä kylmästi Kullervonkadulla
Nyt on uusi kesä kaukana koto ja lehmusten varjo kevyttä sadetta kasvoille
mustetta kynälle, jalkaa jalan eteen ja kadulta toiselle Nevski prospektille

Kunnes uinuvan aukion hiljaisuus ja kurkkuun vierivän oluen puraisu
viileä kuin Pushkinin patsaan asento, lämmin kuin ensisuudelma

Eipä mittään, sanoo pappa joka on kalamiehiä ja nenää pitelemättä
otan vastaan valokuvan Nevan kuhasta, yhtä kertovan anekdootin
kuin Harmsin ylistyspuhe parrattomalle sankarirunoilijalle, Peelle
jonka kunniaksi veret juodaan pohjaan ja lautturin lippu liikuttuu

Olin Pietarissa, katseesi hyväili minut avaraksi Engelin toriksi
sanoin huomenta ja aurinko nousi lännestä kohinan kanssa
Olin Pietarin tiellä, tipahdin kuivaksi vereksi kauppahallin lihojen alle
polvet ruvella mummot tattiensa kanssa kuin papat rupliensa perässä
valmiina poimittaviksi ja suolattavaksi puistojen penkeiltä muovipurkkiin

Tattia kauniimpi salaisuus loistaa sienestäjän kasvoista kotipihaan palatessa
täynnä pelkkää kiitollisuutta muistan harmaanvihreät silmäsi
Mistä minä tiesin miten paljon kaipaan sinua, Pietari miten sfinksistä kasvoi
kokonainen tai viiden aan nainen, gruusialaisen täyteläinen pöytä, kesuura
syöttää koko illan kuitataan keräämällä kolehti

(Liiketoimintasuunnitelma, Like 2004)

PO PITERSKOJ DOROGE.
(Trans. Jukka Mallinen)

Belyje nebesa golubyje vody, na dne kolyhaetsja krovj
Bestshustvennaja doroga vedet znakomyh svetov i menja navstretshu strahe
Poka ne ostanovlivaemsja na Terijoki I doroga – piterskaja

More na bukvu ”B” zaliv Finskij i nebo lisheno toljko lastotshki
Poproshu ogonka na mogile Ahmatovoj, polutshaju I sigaretku
Tshtoby pohoronitj na mogile Brodskogo, stekshej v pesok, i tam estj
Zelenyj vzgljad mozhetj lobzatj Kellämäki do bezvremenja, I seryje steny
sotshitjsja voronja kartavostj kak na Vasilevskom ostrove, kotoryj Ty hotel
vybratj
do strany, Tsherkvi I Venetsii,
poka nikto ne vozdvigaet iz kirtitsha dom i eshtshe bolee vysokuju stenu

Mezhdu nebom I krovju sfinks puskaet na perilah
na seryje vody Fontanki dvuhstvoljnyje skazy s zadnitsy
ozolotshennaja fisionomija kak nitshego – zagadkoj Dzhakondy
lopatkami krasavitshi, odna iz kotoryh igraet liturgiju Valse Triste
vtoraja – russkij rock, na zavtrake – trjaska prygajushthsihsja tshashek
Hotelosj by pogladitj koshku, trudom posmeju vyprjamitj kameroj zelenyh glaz
i snimok ne polutshaetsja, krasota takaja tlennaja, no toljo ne v
Sankt-Peterburge

Stsheslivyj bulyzhnuk, kotoryj vidit pod tvoju jubku. Esli posmejeshj
tshornoe na tshernom, lobzaeshj koshku naraspashku – gladja, esli posmejeshj
rasstagivatj svoi prava tut shire tshem tenj nuzhnika v snegu
Ja svoim rtom s trudom raspahivaju stranisy, slushaju svobodno svoi strahi
Muzh tshernyh mashin prodolzhaet dvizhenije, za temnymi otshkami podvalnyh
doprosov
tak tshto karitshnevaja shtukaturka razbryzgivaet bogatstva, iz krovi barhat na
golovy
nitshtozhnyh no stshaslivyh. Syroj veter vedet dopros tak zhe holodno u saraja
Sejtahs – novoje leto, dom daleko, tenj lip legok, dozhd po litsam
Tshernila po rutshkam, shag za sahgom i s ulitsy na drugoj, do Nevskogo

Poka tishina usnuvshej ploshadi i ukus katajushtshegosja v gorlo piva
Holodnoje ka poza pamjatnika Pushkinu, teploje kak pervyj potsheluj
Nitshevo, hovorit djadja, on zhe – rybak i ne derzha za nos
prinimaju snimok o nevskom sudake, takoj zhe povestvovateljnyj anekdot
kak pohvaljnoje slovo Harmsa bezborodnomu poetu-geroju, P.
v tshestj kotorogo pjut krovj do dnja I flag pobeditelja rastrogaetsja

Ja byl v peterburge, tvoj vzgljad kak zentzhtzhina-kot laskala menja v shirokuju
megaploshadj Engelja
Ja skazal “Dobro utro” i solntse vstalo v to utro so zapada so shumom
Ja byl na piterskoj doroge, upal v suhuju krovj pod visjashtshee mjaso
Kolena v strupe, za rubljami babushki so svoimi lysitskami kak dedushki
V gotove – tshtoby podobratjsja, osolitsja, s parkovyh skameek v banku so znakom

Tajna krasivee lysitshki blestit na litse gribnika kogda on vozvrashaetsja domoj
Otkuda ja znal, skoljko toskuju po tebe, Piter, kak sfinks narastal
v tselogi barsa ili zhenzhtshinu na pjar A, gruzinskoje polnoje nastolje
kotoroje nakormit vesj restoran ja oplatshivaetsja tem, tshto sobyrajut
skruzhetshnyj sbor druzjam

Takoje mjagkoje polnolunje ja ne videl, no ono vstalo mne v stihotvorenii kak vo
sne
ja kritshal kak sudak nevskogo paromshthsika vjalaja plastmassovaja tshervj
shipa v ugle rta
Tshto eto znatshit i kuda idu, ne zanju, no ja svobodnee, kogda toskuju po tebe,
polon odnoj blagodarnosti poka ja v sostojanii na eto, pomnju tvoi sero-zelenyje
glaza