Pushkinin kuolema ja Anna Ahmatovan Pushkin

Pushkinin kuolema 10.2.1837 Pushkinin museon talossa Pietarissa. Homage Jorma Puranen 2012.

Pushkinin kuolinnaamio.

"Kuka tietää, mitä on maine!
Millä hinnalla hän osti oikeuden,
armon tai mahdollisuuden, olla yllä kaiken.
Älykkäästi ja hilpeästi hän vitsaili,
arvoituksellisesti vaikeni
ja jalkaa jalkaseksi nimitti?...

7. Maaliskuuta 1943
Taškent


Suomennos Anneli Heliö

Pushkinin museon Pushkin.

Kun Anna Ahmatova ei enää saanut runojaan julkaistuiksi Neuvostoliiton
kommunistisen puolueen salaisen julkaisukiellon vuoksi vuodelta 1925,
hän alkoi tehdä käännöstöitä. "Tuona aikana hän ryhtyi myös tutkimaan
Puškinia, runoilijaa, joka hänen sanojensa mukaan ´voitti ajan ja tilan
rajoitukset`. Ahmatova uskoi kulttuurin voimaan, hän koki välttämättömäksi
menneisyyden muistamisen, hän ei halunnut unohtaa.”
(Musej Anni Ahmatovoj, Leningrad 1991)

Museon Pushkin, 1950.

Ahmatovan Puškin-esseet on koottu kirjaksi nimeltä O Puškine. Hän on
tutkinut runoilijan historiallisia teemoja, keskeisenä kohteenaan miten
Pietarin kaupunki ilmenee Puškinin runoissa. Ahmatovan esseet käsittelevät
myös Puškinin kielellistä ilmaisua ja häneltä Ahmatova on omaksunut klassisen
yksinkertaisen, lakonisuutta tavoittelevan tyylin sekä arkaismien ja että juhlavan
pateettisuuden käytön kuin bysanttilaisessa kirkkokielessä, kuin myös tavan
käyttää kansanperinnettä sen kaikissa mahdollisissa tyylilajeissa.

Ahmatovan museon Pushkin ja Herra Tossavainen.

Puškinista tuli hänelle myös koodi, jonka runoista puhuessaan hän saattoi
tarkoittaa omia ´vaarallisia` säkeitään. Omien sanojensa mukaan hänen
runoissaan oli kolmoispohja."