Mirko Lehtomäki soitteli Pushkinille flamingo-tyylillä. |
Kuopion Runofestivaalin 2015 päätteeksi vietettiin jälleen
Pushkinin synttäreitä Valkeisenlammen rannalla. Tällä kertaa tuulisessa ja
sateisessa kelissä. Heittipä juhlan päätteeksi rakeitakin, joita päästiin
pakoon kuusten juurelle.
Sakari Levä hankki matkarahoja 733-sivuisella romaanillaan Jalat muistavat maan (2013). Nimimerkki Levä ei halua esiintyä sähköisessä todellisuudessa, vaan ainoastaan elävässä elämässä. |
(Viimeinen keidashan löytyy aina Samposta, jossa
tönkkösuolattu muikku odottaa lasissa olutta seurakseen. Siinä vaiheessa
patsaalla tönkkösuolatuksi kylmettynyt olo alkoikin sulaa.)
Jope Pitkänen. |
Tuore lavarunouden Suomen mestari AP Kivinen, jonka
kitarointia kaipailin patsaalle, laittoi viestiä, että tiivis viikonloppu ja
Jyväskylässä odottavat kuviot veivät jo Maijan kanssa tien päälle. Sen sijaan
Tampereen karsinnan voittanut finalisti Sakari Levä ei meinannut päästä tien
päälle kuin liftaamalla.
Toisena konstina Sakari kaivoi matkalaukustaan
myytäväksi oman romaaninsa Jalat muistavat maan (2013), jonka jatko-osaa hän kirjoittaa
parhaillaan Tampereella. Proosan välissä runoja tulee, jos on tullakseen.
Jos sarjakuvafestarit veivät vieraita, niin toisaalta ne toivat patsaalle ensimmäisen kerran Jope Pitkäsen Suonenjoelta. Myös kuopiolainen Raimo Turjanheimo yllätti runokukon ojentamalla
punaviinipullon. Raimo oli kuulemma nauttinut niin monta kertaa
synttäriviineistämme, että oli edellisellä kerralla luvannut tarjota omiaan. Ja niin tapahtui; viimeiset pisarat valutin taiteilija Sasu Kermanin mukiin.
Lisäksi vanhoja muisteli taiteilija Sari Hakala palauttamalla viime kevään synttäreillä
lainaamansa Hannu Mäkelän romaanin Pushkinin enkeli (2013), josta luimme
otteita. Tällä kertaa tulkittiin vain runo "Muistomerkki" (1836) Lauri Kemiläisen
suomennoksena ja Sinisen tornin (2014) Ekelöf-runo. Ex tempero -runokin saatiin Kotkan
puulaakikarsinnan voittajan Mirko Lehtomäen veljeltä.
Myös AP Kivisen kitarointipuolen hoiteli tällä kertaa Mirko
Lehtomäki veljensä ja Itävallasta Erasmus-vaihtoon Kuopioon saapuneen ystävänsä
kanssa. Flamengon sijasta Mirkon soittotyyli ristittiin flamingo-tyyliksi.
Kahdesta tarjolla olleesta Hanna Partasen kalakukosta
viimeisiä liisteitä nautittiin rakeita paossa kuusten juurella. Kukko oli
erinomaista, runokukko Rytkösen uunissa lämmitettyä, mutta kylmä kyyti ei
loppunut tähän. Patsaalta lähtiessä Kermanin koira puraisi näpeistä. Minkähän
merkki sekin oli? Ehkä ensi keväänä patsaalle ei enää palata. Jos ei Pushkin,
niin ainakin Dostojevski jonkun juonen kehittelisi tuosta puraisusta. Nyt se
jää nähtäväksi.
Sasu Kermanin kaveri, Olavi Rytkönen ja Sari Hakala raekuuron tauottua poistumassa kuusten juurelta ja patsaalta kohti ensimmäistä keidasta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti