Kuopion karsinta Pusseleiden jatkoilla

 

Pusselit 6. kesäkuuta 2025.

Lavarunouden Kuopion SM-karsinta runoiltiin Puškinin synttäreiden jatkoilla 6. kesäkuuta 2025. Venäjän kansallisrunoilijan patsaalle Valkeisenlammen rannalle kokoontui mukavasti väkeä runopiknikille ja kuuntelemaan Kirjailijat teillä -kiertueen esiintyjiä Marjo Heiskasta ja Jouni Tossavaista. Hyvässä säässä lampea kiertäneitä pysäytteli myös kaupunginkirjaston kirjastofillari.

Kirjastofillari.

Juuri kunnostetulle patsaalle, jonka jalustan teksteistä taidemuseon intendentti Marja Louni ei saanut poistettua aivan kaikkea sinisestä töhrystä, saatiin runoterveiset Berliinistä. Pietarista Kuopioon muuttanut nuori mies toi patsaalle kukkia, ja historian opettaja tulkitsi Puškinin runoja venäjäksi. Aiemmin vain ruotsiksi runoilleelta lavarunomestari Solja Krapu-Kalliolta kuultiin suoraan suomeksi kirjoitettuja runoja. Heini Honkakoski esitti runoja huhtikuussa ilmestyneestä esikoiskokoelmasta Varjojen välistä, Momentum. Hän osallistui myös SM-karsintaan.

Illan hämärtyessä Pasteria Sorrentossa liki Kuopion satamaa Honkakosken esikoisen runot tarjosivat hyvän vastuksen karsinnan voittaneelle Juuso Maalismaan raphenkiselle esiintymiselle. Illan juonsi Solja Krapu-Kallio, Olavi Rytkönen dokumentoi ja Runokukko tarjosi runoilijoille kirjapalkinnot.

SM-finaali runoillaan kirjallisuusyhdistys Vestäjien järjestämässä savolaisessa kirjallisuustapahtumassa Kirjakantissa marraskuussa.

Tuomaristoon kuuluivat Johanna Ikonen ja Hannukka Puhakka, Tiina Närhi ja Timo Jääskeläinen, Anna Raunio, Amma eli Aino-Maria Savolainen sekä Sonja ja Juuso, jotka kiireidensä takia joutuivat jättämään leikin kesken ensimmäisen kierroksen jälkeen. Kahdella seuraavalla kierroksella tiputettiin alin pistemäärä pois.

Nolla- eli esirunoilijana Taisto Leppäsaari keräsi yleisön joukosta kootulta tuomaristolta 25,3 pistettä.

Tulokset arvotussa esiintymisjärjestyksessä:

1.     Kehrä Sammalselkä

23,7

2.     Heini Honkakoski 25,1, 26,1 ja 26,0

3.     Tiitus Lahti 24,0 ja 24,8

4.     Juuso Maalismaa 27,9, 28,7 ja 27,5

 Suomen ainoa Puškin

Pusselin synttäreitä on järjestytty Suomen ainoalla Puškinin patsaalla vuodesta 1994 lähtien. Ensimmäisiä Pusseleita oli järjestämässä vasta perustettu Elävien Runoilijoiden Klubi. 

Venäjästä ja Komin tasavallasta kertovassa romaanissa Venäjän metsästäjät (2023) Puškin mainitaan vain kerran. Kerran se mainittiin myös Valkeisenlammen patsaalla perjantaina 6.6.2025.

"Udmurtti Kuzebain pubi ei mennyt kiinni. Hänen oli tyhjennettävä pöytiä kapakan omistajan juhlia varten. Tummapukuiset sukulaiset mustissa laseissaan ja valkoisissa paidoissaan jatkaisivat viikonlopun aloitustaan hieman yksityisemmässä piirissä. Ei auttanut, vaikka Jussi teki vaikutuksen uzbekkimafian naisiin maisterin karismallaan. Ilman piimähattua kutreillaan lempo Lemminkäinen kutkutteli tyttöjä, joiden silmien ja ruumiin syvyyksiä hän vertasi herttaiseen Heddaan, Hirvenhiihtäjistä tuttuun naapurin tyttäreen, joka suloudessaan oli yhtä järkevä kuin Polina. 

Uskomatonta Runebergin Heddan, Timon vaimon Helmin ja Polinan uskollisuutta ylistimme kansojemme yhteisenä ja kauneimpana ominaisuutena. Sampanjalasit ehtivät tuskin kilahtaa, kun jäykkäilmeiset uzbekkimiehet heittivät pihalle Lemmon perässä Ilmarin ja Väinön. Siinä ei hirveä hiihdelty eikä ugrimytologian muistelu auttanut. Silti Jussi pyrki takaisin, painijan näköisen tupakkamiehen perässä hän livahti oven raosta ja palasi portaille voittajan elkein.

Kuzebai oli karkottanut lempoilijan lahjoittamalla kullankeltainen pullon. Konjakin kaverina tappiosta musertumatta marssimme Mars-kentälle, jossa paloi ikuinen tuli. Jussin selostaessa minkä vallankumouksen uhrien päällä seisoimme tällä kertaa, nautimme rasvaisia kassieväitä ja Kuzebain hyllyn parasta armenialaista pitkästä pullosta. Timon vuoltua kepin lehmuksen oksasta paistoimme makkaraa vaivaisella liekillä, jota Novoimperiumin veretön vallankumous ei ollut sammuttanut. Eikä tuli sammuisi niin kauan kuin Siperiassa riittää kaasua. 

Kun kurjaksi hiekkakentäksi kuivunut luutarha ei tarjonnut parempia istumapaikkoja, rykötimme slaavikyykyssä kuin Ryssälän juopot. Hyvin käristettynä jauhoinen lenkki maistui ilman sinappia. Tuoksun innoittamana Jussi kovetti luontonsa ja maistoi lähes lihatonta körtsää. Hän vertasi sitä vihersmoothin puraisuun, muisti samassa Komin kansallisrunoilijan Ivan Kuratovin runosta kaksi epätoivoiseen tunnelmaan sopivaa säkeistöä: 

 Taaskin tuntui elämäni kuolemaksi kirotulta. 

 Liekkeihin jos heittäytyisi? 

 Otin sikariini tulta. 

 Veitsi, vesi, tuli! 

Kuinka elämäni kalliin viette? 

 Suruuni en teitä etsi. Surut! Itse kyllin liette! 

Siinä on sitä runoilun surullista äitipuolta, jolta itku ei lopu, ja polku ei nurmetu Puškinin patsaalle, sanoi Jussi pimeälle Nevalle päin tuijottaen. Tuotakaan Kuratovin runoa ei olisi tallessa, jos suomalainen Yrjö Wichmann ei ehtinyt kopioida käsikirjoitusta ja Johanna Laakso suomentaa. (Venäjän metsästäjät. Eräurheilua Kominmaalla, Aviador 2023, 342 –343)