Enemmän kuin muukalainen

Viikkosavo 2.6.2004.

Kävelyrunouden Suomen ensi-ilta

Kävelyrunoilijat kiersivät Valkeisenlammen Kuopion Runofestivaalin päätteeksi sunnuntaina 22. toukokuuta 2016.

Kävelyrunouden Suomen ensi-ilta nähtiin sunnuntaina 22. toukokuuta 2016 klo 12.00 Pushkinin patsaalla Valkeisenlammen rannalla Kuopiossa.

Motto

Kävelyrunous on ennen muuta ekologista runoutta, hiljaista juurtumista ja yhteisöllistä taidetta, joka uusiutuu suusanallisesti.

Heikki Niemisen veistos "Kevät" sai kuulla ensimmäiset kävelyrunot.
Vas. oululaiset Lassi Kalleinen, Sirkka Mattila ja Jorma Räisänen,
lahtelainen Jorma Martikainen ja kuopiolaiset Ilona Sares, Jyrki
Heikkinen ja Jukka Kervinen. 

Kävelyrunouden lähtöviiva löytyy Joseph Beuysin sloganista: "Jokainen ihminen on taiteilija." Kävelyrunouden maalissa odottaa maailman muuttaminen samalla tavalla kuin Beysin sosiaalisessa kuvanveistossa, jossa taiteen keinoilla pyritään yhteiseen hyvään. Näin myös runous voi olla osaltaan ratkaisu maailman yhteiskunnallisiin ja ekologisiin ongelmiin. Jos runoilen sinulle kävellessäni, tai kuorin perunan, ja teen sen mahdollisimman huolellisesti, että saisit mahdollisimman hyvän runoperunan, se on laajennetun taidekäsityksen mukaan taidetta.

Toteutus 

Käytännössä kierretään Valkeisenlampi ja polun varrelta löytyy runouteen liittyviä rasteja, jotka imponovoivat ihmistä tärkeimpään: keskustelemaan toisen kanssa runouden kautta. Reitti jatkuu Bierstuben kautta Sampoon, jossa jaetaan kaikki rastit kiertäneelle palkinto. Mutta mikä, koetappa arvata?

Dogma 

Mikrofonin käyttökielto. Jos tavallinen puhe ei kuulu, voi kävellä lähemmäs.

Jyrki Heikkinen kirjoitti runon Alavan kirkkoa silmällä pitäen.

Paperin käyttökielto muutoin kuin valmiiksi tuhlattuina paperituotteina, kuten runokirja taikka wc-paperi.

Arvostelukielto. Kävelyrunoutta ei voi arvostella eikä saa arvostella, ainoastaan dokumentoida, mutta ei koskaan paperille painetussa muodossa. (Arvosteluna kehuminen on sallittua jopa suotavaa, sillä "kehukee lissee tekkee nii hyvvee". Lisäys kävelyllä 22.5.2016)

Moottorikielto. Autolla taikka muulla öljyvehkeellä ei saa tulla paikalle eikä polulle, mutta jalkojen jatkeena pyörätuoli sallittu.

Jyrki Heikkisen runo
Alavan kirkolle.

Rasteista

Ukkokodin pysäkki alppiruusupuutarhassa ja Antti Immosen
veistos saivat oululaisen Lassi Kalleisen
runoilemaan.

Ensimmäinen runo, Pushkinin patsas

Toinen runoilija, Naispatsas lammen kaupungin päässä.

Kolmas taiteilija, Piruntappo-bunkkeri eli Alavan kirkko.

Neljäs kävelijä, Ukkokoti

Viides ihminen, Ruusupuutarha.

Kuudes aikuinen, Leikkikipuisto.

Seitsemäs veljes, Bierstube ja Sammon kysymys: Mikä on kävelyrunoilijan juoma?

Kävelyrunoutta Pushkinin synttäreillä 22.5.2016

Kuopion Runofestivaalin päätteeksi juhlitaan jälleen Pushkinin synttäreitä sunnuntaina 22. toukokuuta 2016 klo 12.00 alkaen Valkeisenlammen rannalla.

Lähinnä runoilija Jyrki Heikkisen kanssa olemme miettineet jotain uutta juhlintaa patsaan iloksi. Sen jonkin hienon, pienen kiekuran saattaisi nimetä esimerkiksi kävelyrunoudeksi.

Kävelyrunouden motoksi ovat muotoutumassa sanat, joita voimme virittää lisää synttäreillä:

Kävelyrunous on ennen muuta ekologista runoutta, hiljaista juurtumista ja yhteisöllistä taidetta, joka uusiutuu suusanallisesti.

Kävelyrunouden käytäntö Pushkin synttäreillä voi tarkoittaa vaikkapa tätä:

kierretään Valkeisenlampi ja polun varrella on runouteen liittyviä rasteja, jotka imponovoivat ihmistä tärkeimpään: keskustelemaan toisen kanssa runouden kautta. Reitti jatkuu Bierstuben kautta Sampoon, jossa jaetaan kaikki rastit kiertäneelle palkinto. Mutta mikä, koetappa arvata. 

Kehitteillä on myös kävelyrunouden dogma, josta lisää Puskinin patsaalla tavatessa.

Myrskyä, sadetta ja rakeita

Mirko Lehtomäki soitteli Pushkinille flamingo-tyylillä.

Kuopion Runofestivaalin 2015 päätteeksi vietettiin jälleen Pushkinin synttäreitä Valkeisenlammen rannalla. Tällä kertaa tuulisessa ja sateisessa kelissä. Heittipä juhlan päätteeksi rakeitakin, joita päästiin pakoon kuusten juurelle.

Sakari Levä hankki matkarahoja
733-sivuisella romaanillaan 
Jalat muistavat maan (2013). Nimimerkki
Levä ei halua esiintyä sähköisessä todellisuudessa,
vaan ainoastaan elävässä elämässä.

Sään lisäksi piknikväkeä harvensi samaan aikaan satamassa järjestetty sarjakuvafestivaali. Sarjakuvien takia vakiovieraista esimerkiksi Reijo Holopainen ei ehtinyt patsaalle, vaan vasta ensimmäiselle synttäreiden jälkeiselle keitaalle Bierstubeen.

(Viimeinen keidashan löytyy aina Samposta, jossa tönkkösuolattu muikku odottaa lasissa olutta seurakseen. Siinä vaiheessa patsaalla tönkkösuolatuksi kylmettynyt olo alkoikin sulaa.)

Jope Pitkänen.

Tuore lavarunouden Suomen mestari AP Kivinen, jonka kitarointia kaipailin patsaalle, laittoi viestiä, että tiivis viikonloppu ja Jyväskylässä odottavat kuviot veivät jo Maijan kanssa tien päälle. Sen sijaan Tampereen karsinnan voittanut finalisti Sakari Levä ei meinannut päästä tien päälle kuin liftaamalla. 

Toisena konstina Sakari kaivoi matkalaukustaan myytäväksi oman romaaninsa Jalat muistavat maan (2013), jonka jatko-osaa hän kirjoittaa parhaillaan Tampereella. Proosan välissä runoja tulee, jos on tullakseen.

Jos sarjakuvafestarit veivät vieraita, niin toisaalta ne toivat patsaalle ensimmäisen kerran Jope Pitkäsen Suonenjoelta. Myös kuopiolainen Raimo Turjanheimo yllätti runokukon ojentamalla punaviinipullon. Raimo oli kuulemma nauttinut niin monta kertaa synttäriviineistämme, että oli edellisellä kerralla luvannut tarjota omiaan. Ja niin tapahtui; viimeiset pisarat valutin taiteilija Sasu Kermanin mukiin. 

Lisäksi vanhoja muisteli taiteilija Sari Hakala palauttamalla viime kevään synttäreillä lainaamansa Hannu Mäkelän romaanin Pushkinin enkeli (2013), josta luimme otteita. Tällä kertaa tulkittiin vain runo "Muistomerkki" (1836) Lauri Kemiläisen suomennoksena ja Sinisen tornin (2014) Ekelöf-runo. Ex tempero -runokin saatiin Kotkan puulaakikarsinnan voittajan Mirko Lehtomäen veljeltä.

Myös AP Kivisen kitarointipuolen hoiteli tällä kertaa Mirko Lehtomäki veljensä ja Itävallasta Erasmus-vaihtoon Kuopioon saapuneen ystävänsä kanssa. Flamengon sijasta Mirkon soittotyyli ristittiin flamingo-tyyliksi.

Kahdesta tarjolla olleesta Hanna Partasen kalakukosta viimeisiä liisteitä nautittiin rakeita paossa kuusten juurella. Kukko oli erinomaista, runokukko Rytkösen uunissa lämmitettyä, mutta kylmä kyyti ei loppunut tähän. Patsaalta lähtiessä Kermanin koira puraisi näpeistä. Minkähän merkki sekin oli? Ehkä ensi keväänä patsaalle ei enää palata. Jos ei Pushkin, niin ainakin Dostojevski jonkun juonen kehittelisi tuosta puraisusta. Nyt se jää nähtäväksi.

Sasu Kermanin kaveri, Olavi Rytkönen ja Sari Hakala raekuuron tauottua poistumassa kuusten juurelta ja patsaalta kohti ensimmäistä keidasta.

Pushkinin synttärit su. 24.5.2015 klo 12:00

Pushkinin synttäreitä juhlitaan 16. kerran Kuopion runofestivaalin päätteeksi Valkeisenlammen rannalla sunnuntaina 24.5.2015 klo 12:00 alkaen.

Puheista ei ole niin tietoa, mutta perinteisen kalakukko- ja juomatarjoilun tuovat paikalle Kuopio Festivals ja R-kukko.

Puheita saati runoja odotellessa voi lukea professori Timo Vihavaisen blogista mainion johdatuksen pyhäisen synttäripäivämme teemaan: "Pushkin elää. A.S. Puškin –sankari runoilijana." 

Solja Krapu: "Tangeerata Pushkinia", 2014

Solja Krapu juhli Pushkinin syntymäpäiviä 2014 runollaan "Tangeerata Pushkinia".

Minä kaivan sormilla soraan ja

sementtiin

sellaista se on kun on runoilija

Meillä kotona oli vino lattia

Sen jälkeen

olen elänyt liian suorassa

Pushkin ja
Tumi Turusen Pushkin.

maailmassa

Sanon sen tässä ainoastaan siksi

että käytän itseäni esimerkkinä

Sitä runoilijat tekevät

Suomalainen runoilija kaataa kaljaa

kaverin kitaraan

Kuulin sen yhdessä laulussa ja

varastin sen tähän

Sitäkin jotkut runoilijat tekevät

‒ varastavat siis

Kansallisrunoilijat kuolevat nuorena

Se ehkä ei ole kiva tavoite

Mutta ainahan voi

olla köyhä ja elää rikkaana

elää kuumeisesti ja sytyttää

roihuja

uudistaa jokunen maailmankieli

olla niin erilainen että kaikki

samaistuvat

pukeutua kuin hautajaisiin

poistua kaikista juhlista

viimeisenä

Runoilija tarvitsee ihmisiä

ja runoilijan pitää olla yksin

Aina ei siis ole helppo olla

runoilija

Kaksintaistella –

siihen tarvitaan kaksi

Rakastaa –

siihenkin tarvitaan vähintään

kaksi

Vaikka oikeastaan tarvittaisiin

ainoastaan yksi runo

Se Yksi ja Ainoa Runo

missä suorat leikkaavat toisensa

se mikä tuntuu

ja miten se sanotaan

Sillä sitten eläisi

ei enää tarvitsisi tehdä yhtään

mitään

silloin olisi helppoa olla runoilija

pääsisi pahvikuvaksi

kirjakauppaan

saisi olla sana ristikossa

istua Arto Nybergin sohvalla

ja tangeerata Pushkinia

Tumi Turunen ja Pushkin. Vas.
Lassi Kalleinen, oik. Jere Vartiainen.

Kuopion Runofestivaalin päätteeksi Solja Krapu esitti runonsa "Tangeerata Pushkinia".  Toisia Soljan runoja Olavi talletti YouTubeen, ja ne löytyvät täältä.

Valkeisenlammen rannalla saatiin nauttia myös Runopuulaakin edellisillan SM-finalistien runoista. 

SM-finalisti
Kalle Talonen Turusta.

Mukana olivat muun muassa Tomi Astikainen, Illmari, Annukka Hautala, Lassi Kalleinen, AP Kivinen, Kalle Talonen ja Jere Vartiainen. Lisäksi esiintyivät ainakin Lealiisa Kivikari, Jukka Kervinen ja Oona Jama.

Jukka Kervisen Venäjällä tapaamaan runoililijan Arthur Matjejevin runon "Pompoux Poutine" tulkitsi Tomi Astikainen. Runon loppusäkeet kuulin näin, ennen kuin luin Pushkinin patsas

Sasse, kukko ja sakset.

runoon liittyvän otteen Hannu Mäkelän romaanista Pushkinin enkeli (Tammi 2013):

SM-finalisti
Illmari Helsingistä.

And the dumb are gonna speak,

Small animals love Poutine.

Jere Vartiainen ja Tomi Astikainen
esittivät "Yöllisen dialogin", jota
kuvasivat Olavi Rytkönen vas, ja
Lealiisa Kivikari oik.

Poutine, he's a good soul

Mercy for him, people.

Dont yell at the little one.

Varsinaisen yllätysvieras oli kuitenkin kuopiolainen Tumi Turunen, joka lahjoitti Vestäjille tulevia tarpeita varten aikonaan Venäjältä hankkimansa hopeavärisen Pushkinin pienoispatsaan. 

Oona Jama.

Yllätys oli myös se, että Runokukon toineen pää Olavi Rytkönen unohti puukkonsa kotiin. Niinpä kaksi kalakukkoa leikeltiin parempiin suihin Fiskarsin sakseilla.

Ilkkurunoilija A. S. Puschkin

"Helmikuun 10 päivänä oli wiisikymmentä wuotta kulunut kirjailija A. S. Puschkinin kuolemasta."

Sanomia Oulun kaupungista ja läänistä löysin ensin kustantaja Touko Siltalan viime kesänä Messilässä suosittelemasta Annamari Sarajaksen esseekokoelmasta Tunnustuksia. Suomen ja Venäjän kirjallisen realismin kosketuskohtia (WSOY 1968) ja sen jälkeen alkuperäislähteenä myös täältä.

"Wenäjän paraimmat kirjailijat ovat olleet ja owat nytkin mestareja käyttämään satiria (iwaa) ajatutensa ja kuwiensa esittelytapona. Gogol, jota on Wenäjällä naturalistisen, puhtaasti realistisen (elämän todellisuutta kuwaawan) koulun perustaja s. o. elämämme totuuden kertoja, oli samalla Wenäjän etevin ilkkurunoilija / - - / Mutta ei iwakaan ole vapaa Puschkinin waltavasta waikutuksesta. Jo hänessä oli piirteitä, jotka sinnepäin vetivät..." (Arvid Järnefeltin "Kirje Venäjältä oululaisessa Kaiku-lehdessä

26.2.1887)