2000

Vuonna 2000 Pushkinin synttäreillä runoja kuultiin Ritva Kolehmaiselta, Reijo Holopaiselta ja Jari Voutilaiselta.

In 2000 Pushkin was consulted birthday poems by Ritva Kolehmainen, Reijo Holopainen and Jari Voutilainen.

Voutilaisen sarja "Aikataulu" julkaistiin samana vuonna VB-valokuvakeskuksen ja Vestäjien yhteisjulkaisussa Amerikan Anttola, jonka toimitin.

Pushkinin patsaalla Suomalaisen kirjakaupan Sanna-Liisa Kiiskinen julkisti myös Kirjan ja ruusun päivän runokilpailun voittajan Leena Koiviston.

On the statue of Pushkin bookstorekeeper Sanna-Liisa Kiiskinen also published the winner of poetcomeption. She was Ms Leena Koivisto.

Mordvan Pushkinin kuvasin Saranskin pääkirjastossa 25.8.2000. I took this photo of Mordoviya Pushkin in Saransk main library 25.8.2000.



LENINGRADISTA ON PITKÄ MATKA PIETARIIN
(6. 6. 2000)

Sininen uni Leningradissa

Televisiossa näin miehen
ja siniset kädet, jotka
täyttivät kynänsäiliöitä
- kuulamustekyniä.
Kyniä, kyniä
- kyniä suomalaiset osaavat.
Tavara vaihtaa omistajaa,
markan kynä ei kauan kirjoita.
Vanha mies puhuu
hiljaisella äänellä
ja kädet toimivat kuin koneet
omaan tahtiinsa.
Kädet sinistyvät
päivä päivältä enemmän
väri nousee ranteisiin, kainaloihin
pilkuttaa naaman
imeytyy verenkiertoon
- siniverinen mies.
Mies näkee sinistä unta,
lamppu sammuu otsalla.

UNOHDAN PIETARISSA - MUISTAN PIETARIN

Rautainen tie
juna lonksuu eteenpäin kyljet natisten
Jo Karjalan koivikot tuuhettuu -
Missä?
Talot nököttävät ankeina radan varrella:
kadonneen kauneuden puutalot
ja harmaatiiliset neukkutalot
- elämän ristiriita
Astun junasta asemalaiturille
hajumuisti palaa

Ystävä mersulla vastassa
tiiliä ja lohta Stockmannilta
Muutama vuosi sitten
tuliaispyyntö: Leipää!

Älä juo vettä,
älä käy vessassa -ohje muistissani
kuljen kaupungilla
Eremitaasissa viivyn päivän
sotasaalis-taulut vangitsevat
Monet ja muut
Taideaarteet mykistävät
lois ei yllä vessan oven taa
On aika lähteä kun patsaat alkavat näyttää
kaikki samanlaisilta möykyiltä

Kaupunki pesee kasvojaan
talojen kuoret tuijottavat
ontoin silmin tulevaisuuteen
Uusrikkaat bisnesmiehet
- muotilehtien kiiltokuvat -
yrittävät naiset kohtaavat
loistohotellissa
Minulla varaa vain vessakäyntiin

Katu kukkii kansainvälistä
mainoksia ja suomalaista makkaraa
jäätelökesä huhtikuussa
Torilla kanankoivet kioskin ikkunassa
auringon raaka kypsytys
Ihmiset nousevat maan alta
talvenkalpeina he puskevat Nevan tuulta päin
Juokse henkesi edestä jalankulkija
prospektilla olet lainsuojaton
mutta ulitsalla väkimassa vyöryy
päin punaista

Metron rapuilla nainen
vauva sylissään
kerjää
Se sattuu sieluun
Ojennan setelin - paljon nollia
Likainen käsi nappaa ruplan
kopeekat turhaan helisevät
Dievuska, dievuska! nainen
heiluttaa kortteja perääni
- nekin likaisia

Kuuntelen kanaaleilla
möyrin myyränä metrossa
enkä pääse oikealla asemalla ulos
Eksyn ja tiedän olevani Pietarissa
Kolmekummentä suomiraha:
tunnin matka takaisin
katu vilistää taksin lattian reiän alla

Chopinin sävelet rauhoittavat
musiikki ei tunne kielirajoja
Vladimir Sakinin sormet
kirmaavat koskettimilla
Suljen silmäni elähtäneessä salissa
punaista samettia ja kultaa
Unohdan paikan, ajan
hajuvesien sinfonia pakoittaa muistamaan
lava täyttyy kukkasista
Kyrillinen kakofonia ympärilläni
kulkeudun ulos kadulle
vaellan Nevan sillalle
Pietari kaivaa koloa sydämeeni
Tiedän että palaan

RITVA KOLEHMAINEN

HAAPANA LAULAA ÖISIN

Haapanan signaalimainen laulu viiltää kesäyön kosteaa ilmaa.
Lammen haapanat kirkastavat tietoisuutta. Ääni kantaa ajatukset alkumatkaan.
Nuo tietämättömät eivät tunne ja tiedä samoin kun minä. Vain ammoisten tietäjien sanat
kertovat niille maailman mysteeriokouluista. Haapanan laulu ei kanna sanojen ruumiita.

Ernest Hemingwayn mukaan runoilijan täytyy rakastaa sanoja. Sanoja kai hän rakasti
silloinkin, kun naisten sääristä puuttui puristus, kun käsi nosti aseen omalle otsalle.
Sanojakin enemmän rakastan sitä ihanaa henkistä virtaa, sisäistä viisautta, josta sanat
syntyvät. Maailman syntysanoista alkaen. Egon ajatussignaalit hukkuvat janon sammuttavaan
virtaan. Sanan kuuruumis kuolee pois.
Kuten haapanoiden inspiroima ajattelija oivaltaa. Rakkaus sanojen ruumiisiin johtaa
negrofiliaan.
Vanha minä muistaa kirjallisuusesitelmät: nuo pahimman sortin ruumiinvalvojaiset.

MENNINKÄISIKSI METSIIN

Käänsin toimiston. Paperit pataan - näyttöpääte paskaksi potkulla parilla. Mitä järkeä tässä on. Karkasin tuoreilta tuoksuviin mäntymetsiin. Jo pistää nokaan elämän eliksiiri. Keväisin nuo puut viisaat valavat ihanan eetterinsä ilmaan, jota ahmin kuin hullu jäätelöä. Tule sinäkin, kirmaise karuille kankaille työn, väsymyksen tai sairauden raskauttama. Männyt olivat tukeni jo nuoruuden agnostisissa kriiseissä, minuuden vaikeissa vaiheissa. Olimme yhtä ja tulimme taas yhteen. Luulen muuttuneeni menninkäiseksi. Saan valkotakit perääni.

Tiedäthän, ystäväni, mitä yhteistä oli Che Guevaralla ja Yrjö Kallisella. Oli heillä nimenomainen yhteinen nimittäjä, josta todistaa jokainen teko, puhe ja kirjoitettu sana. Jos sen osaat kertoa löysin rantein, olet kulkenut jo monta askelta samaa tietä. Niin valosta syntyvät teot ja ajatukset odottavat jo sinuakin, ystäväni. Viittaan sielullishenkiseen uudelleen syntyprosessiin, ystäväni. Viittaan universaaliin rakkauden lakiin, rakas ystäväni. Viittaan valaistuneiden viiteryhmään, ystäväni skeptikko.

TIETOISUUDEN OLEMUKSESTA 1. (GUEVARA)

Miksi ruma tyttö ei tanssi yksin?
Selitän esimerkein valaistuneen tietoisuuden olemusta, venäläinen ystäväni. Kerron miksi Che Guevara haki aina juhlien rumimman tytön tanssiin? Se oli Gueavaran tie, oleminen on tietoisuuden tila.
- Mutta eikö tuo ole hieman vaarallista epäitsekkyyttä, lopulta kysyt.
- Se näyttää vaaralliselta maailman silmissä - Guevara kaatui latinalaisen Amerikan viidakkoon.
Jokainen kivitetty profeetta todistaa vaarasta, mutta tiedätkö, ne kivet ja luodit eivät satu.
Tunteeko umpihumalainenkaan kaatuessaan kipua tai syyllisyyttä.

VENÄLÄINEN SIELU

Mitä saivat aikaan ne runojesi vapaamielisyydet. Vanha Venäjä nousi takajaloilleen.
Nythän puhuu joku muu kuin pyhä ja viisas.

Se miettii joll´ on mieli. Ajatus ei armahda moraalin kahta muotoa, ei liioin kolmea, tai neljää moraalia.
Jos moraalia on, olkoot se yksi ja sama.

Liian pian kuuluu metsästä armahtava laukaus.
Päättyi aikasi, työsi jaloon reikään kallossasi.
Kaaduit saapaat jalassasi, Pushkin. Olit piikki lihassa Venäjän.
Mutta jo Raamattu varoitti sinua runoilijaa tappamasta: "sinua ei saa tappaa".
Sinua ei voi tappaa.

VIGILIA

Menin Vigiliaan. Tapasin siellä nöyrän ja paljon kärsineen kirkon. Tämäkö kirkko manasi Tolstoin eli Pietarin helvettiin? Tähänkö kirkkoon Jumala sitten antoi Stalinin marssittaa hevoset?
Kuuntelin vigiliaa. Se oli kaunis ja nöyrä kuin anteeksipyyntö, ja harras kun anteeksianto.

REIJO HOLOPAINEN

Kirjan ruusun päivän runokilpailun voittoruno
Pushkinin patsaalla vuonna 2000

Kädet ojentuvat
iho koivunlehden ohut,
sivele minua
sormieni välistä.

LEENA KOIVISTO